lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulunpyhät

Kylläpä näitä joulunpyhiä riittää. Ja joka päivä on erilainen keli. Koskaan ei voi tietää, millaista huomenna on. Pikkupakkasta, vesisadetta ja vesikeliä, lumituiskua.

Meidän joulu meni ihan normaalisti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Hugo piti kyllä huolen siitä, että saa osansa joulukinkusta. Hugon joulu onkin kulunut pääosin ihmisten sylissä istuen.


Emännä tytärkin tuli sieltä Epsanjasta ja Hugo pääsi istumaan omalle tutulle paikalleen.


Ja saatinhan me joululahjakin. Kolmen pallon setti. Yksi pallo vinkuu, toinen on tehty kierrätysmateriaalista ja kolmas hohtaa pimeässä. Vähän me jo niitä Tyrnävällä testattiin. Jouluaattona leikit jäi lyhyeen, kun ne pallot löysi aina tiensä sohvan alle.


tiistai 22. joulukuuta 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Tapahtui kummia

Viime perjantaina tapahtui kummia. Me jäätiin normaaliin tapaan meidän keittiö-olohuone -tilaan, kun isäntäväki lähti töihin. Työhuoneiden, makkarin ja kaikki muutkin ovet olivat suljettuina.

Kun isäntä tuli ensimmäisenä kotiin, me ei oltukaan sitä vastassa ovella, vaan oltiin suljetun oven takana sen työkkärissä. Sieltä me yritettiin esittää meidän tervetuliaishaukut.

Ensin isäntä ajatteli, että huoltomies on käynyt. Mutta ei, huoltomies ei tule varoittamatta tai ilmoittamatta. Ja kaksi isännän kirjaa löytyi revittyinä luettuina. Toinen olkkarista ja toinen keittiön pöydän alta.

On siis käynyt siin, että Hugo on saanut pomppimalla työhuoneen oven aukeamaan. Sieltä kumpainenkin on hakenut itselleen luettavaa. Ja tästä riemastuneena työhuoneessa on riehuttu niin, että jompi kumpi onnistui sulkemaan oven ja kumpikin jäi työhuoneen sisälle loukkuun. Onneksi "tärkeämmät" paperit jäivät koskematta.


Että ollaan me melkoisia sankareita. Meillä on muuten nyt täysi talvi. Lunta ja pikkupakkasta riittää. Kunhan vain aurinko paistaisi enemmän, että kuviin tulisi kirkkautta.


Ja joulukoristeitakin on laiteltu. Meillä on tämmöinen "kuusi".



perjantai 11. joulukuuta 2015

Pissahomma

Meillä siivotaan. Kun on joulu tulossa. Kaikki pistettiin taas pesuun. Meidän petivaatteet haisevat kuulemma koiran kus.. eiku pissalle. Aina päivisin me raahataan meidän iso tyynypeti milloin minnekin ja pääraahaaja merkkaa sen sitten sitten voittajan merkillä eli pissalla.


Se on siis tuo tyyny joka näkyy Hugon takana divaanin alla. Me on syöty siitä vetoketju ihan mäsäksi, joten emäntä ompelee sen aina kiinni ja ratkaisee auki, kun se pitää pestä.

Nyt meillä ei ole makuupaikkana kuin vaivainen vessan matto...



Milloin muuten alkaa se kinkun paisto? Se on parasta tässä joulun odotuksessa.

tiistai 1. joulukuuta 2015

(Poika)koirakalenteri

Elvis ja Hugo: Me teetettiin meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta poikakoirakalenteri. Toivottavasti meidän tuttavat osaa arvostaa sitä, kun se tupsahtaa niiden pukinkontista. Hirveesti nääs nähtiin vaivaa ja kaikkea.



Tuo eka kuva taitaa olla ihan ekalta päivältä, kun Hugo oli meillä. Kylläpäs se olikin pieni rääpäle... Ja yksittäiskuviakin löytyy.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Jotain uutta?

Huomaatteko mitään uutta meidän kuvissa?






Meidän emäntä osti itsellensä etukäteisjoululahjaksi järkkärikameran. Käytetyn tosin. Kun ensin pitää harjoitella. Me onkin jouduttu olemaan mannekiineinä koko ilta. Salaman käyttöä ei vielä harjoiteltu.


Kolme putkea ja kaikkea... Jospa se plokin tasokin tästä nousisi...

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lumessakahlaajat

Ihan niin kuin suurin osa meidän plokikamuista, mekin ollaan kahlailtu lumessa. Tai Hugo hyppii.

Ensin me lähdettiin tänään hirvipeijaisiin. Tai no, me jouduttiin ypöttään autossa, kun meitä ei kuulemma voinut ottaa sinne peijaispaikan sisälle. Oltais ihan varmasti osattu olla nätisti. Ihan vaan vähän oltais hypittty ja pussailtu ihmisiä. Kotiin tuomisiksi saatiin monta purkkia hirvenlihaa. Se hirvi oli kävellyt siinä meidän mökkimaaston ojassa ja just kaatunut sinne meidän maiden puolelle. Ja täkäläisen perinteen mukaan maan omistajan kuuluu saada vähän saaliista. Emäntä aikoo keittää oikein lihaisan hirvenlihakeiton, eiköhän mekin saada sitten siitä osamme.


Ja sitten me mentiin mökille. Lunta oli satanut ihan riittävästi. Me kirmattiin koskematonta lunta pitkin mökille. Isäntäväellä oli perinteinen huussin tyhjennys. Me ei siihen osallistuttu.  

Hugo
Elvis

Me palataan mökille taas kolmen kuukauden kuluttua, maaliskuussa. Toivottavasti järvessä on kantava jää ja aurinko paistaa.


Heinä on aina yhtä hyvää, tuoreena ja pakastettuna!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Ketuttaa

Me ei paljoa maailman menosta ymmärrätä. Meillä on täällä kotona ihan rauhaisaa ja mukavaa. Emäntää sen sijaan maailman meno surettaa. Maailma on niin paha. Joten ei auttanut muu kuin lähteä lenkille.


Meillä on tuommoiset uudet kettu-takit. Ne on oikein lämpimät, niissä on vuorikin. Meillä ei ole vielä lunta maassa, vaikka tuossa parikymmentä kilometriä pohjoisempana sitä kuulemma on. Yhtenä aamuna maassa oli lumipeite. Hugo varmaan pelästyi lunta niin paljon, että se päätti kakata sisälle. 


- Hei Elvis, tuliko sulta täältä jotain? Leijuva aave?


- No huh huh, siis ei tämä haju vaan silmien kirvely... Onneksi ollaan ulkona.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kyllä horoskooppi tietää

Meidän isäntäväki lukee aina aamukahvipöydässä sanomalehden. Pöytäkin valittiin sen perusteella, että siinä mahtuu lukemaan yhtä aikaa kahtaa suurta sanomalehteä. Nythän ne lehdet ovat kylläkin pienentyneet. 

Ja tänään ei sitten tullut sanomalehteä, kun on jotkut kaksoispyhät. Niinpä emäntä luki eileistä lehteä uudelleen ja niitä osia, jotka se oli eilen jättänyt lukematta. Se luki lehdestä mm. horoskoopin. Voi hyvä tavaton! Että mitenkä se voikin pitää paikkaansa! Just ihan prikulleen. Horoskoopissa mm. sanottiin "Pysy kaukana yhteishankkeista ... joihin menee rahaa". Ne oli just neuvotelleet työpaikalla semmosen kahvikoneen hankkimisesta ja emäntä oli sanoutunut irti siitä hankkeesta, kun ei se juo työpaikalla kahvia. (Eikä se kone sitten saanutkaan paljoa kannatusta)


Sitte toinen kohta "Ongelmat lemmikin kanssa mahdollisia". Että voi hyvä tavaton taas! Eilen meillä oli manikyyri. Emäntä hutiloi Elviksen mustan kynnen kanssa niin, että siitä alkoi vuotamaan verta. Sitä verta vuoti siitä vielä tänäänkin. Vasta nyt se kynsi on rauhoittunut.

Että kyllä kait emännän pitäisi lukea horoskooppeja useammin, kun ne noin hyvin pitävät paikkansa.

Tänään on ollut mukavan lämmin, jopa +10°C. Me lähdettiin, arvatkaa minne? No kävelemään yhdelle laavulle, kun siellä on keokätkö! Me juostiin, haisteltiin ja kuunneltiin luonnon ääniä. Jos oltais vaikka nähty jotain. Ei nähty kuin kaksi muuta koiraa.




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Talviaika

Meillä meni talviaikaan siirtyminen hienosti. Kun me normaalisti herätään siinä kuuden pintaan, niin tänään me sitten herättiin seitsemältä. Eli talviaikaan kuudelta. Piis ohv keik. Kyllähän me kuultiin, kun isäntäväki jutteli illalla kellojen siirtämisestä.

Emäntä sen sijaan nukkui tuonne lähemmäs yhtätoista, vai pitäiskö sanoa kymmentä. Isäntäväellä oli viime viikko lomaa ja meillä oli niin kamalasti hommaa, että emäntä ei ehtinyt nukkua kuin kerran päiväunet koko viikon aikana. Ei kyllä mekään paljoa nukuttu.



Me on ravattu ympäri maakuntaa ettimässä niitä keokätköjä. Ihan mukavaa se oli. Ilmatkin oli mukavia. Käytiin ainaskin kolmella luontopolulla, parilla lintutornilla ja yhdellä säähavaintoasemalla. Saaliina oli 26 uutta keokätköä. Ihan kamalastihan se ei emännän mielestä ole, mutta kun nuo kätköt oli aina semmoisen kävelymatkan päässä, niin kyllä siihen aikaa meni. Nuo yläpuoleiset kuvat ovat Kiimingistä. Emännän mielestä mahtava sumu, ihanan tuoksu ja ainaskin miljoona eri vihreän sävyä.

Sitten me ollaan tietenkin palloteltu. Elvis vie pallon aina isäntäväelle heitettäväksi. Hugo (jos onnistuu saamaan pallon) menee härnäämään Elvistä (ja menettää pallon).




Hugo: Mulla ois nyt tämä pallo!
Elvis: Ei oo kauan. Kato mä otan sen sulta tämmöisellä alakierteellä pois. Sulla kun nuo leukalihakset ei oo vielä kehittyneet! (Alimmassa kuvassa Hugo vasemmalla, Elvis oikealla)


Ja tämä kuva tähän, koska Hugokin seisoo jo kuin aikuinen koira. Tuo etualan pömpeli on muuten savustuspönttö.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Koirapuistoilua

Elvis ja Hugo: Me päästiin pitkästä aikaa koirapuistoon! Syy meidän harvalukuiseen puistoiluun on siinä, että Elvis ei osaa oikein käyttäytyä siellä. Ja ei kyllä näköjään Hugokaan...

Meidän emäntä kuuluu veispuukissa semmoiseen Oulun koirapuistot -ryhmään. Siellä yksi 9kk ikäinen cotton-poika kyseli seuraa meidän lähipuistoon. No, mikäs siinä, ajatteli meidän emäntä, kun tuo rymistelyseuraa kaipaava oli kans poika.



Meidän mielestä Vili näytti ihan lumipallolta. Mutta rymistelysession jälkeen Vili näytti ihan ruskealta lumipallolta. Sen emännältä ei mene kuulemma KUIN tunti Vilin turkin putsaamisen puistoreissun jälkeen. Meidän turkki harjataan EHKÄ kerran viikossa... maksimissaan 2 minuuttia...

Mutta joo, meistä kummastaakaan ei oo puistokoiriksi. Tai ainakin sitä pitää opetella kovasti. Jos Elvis on normaalisti kova tyttöjen perään, niin oli se kovasti Vilinkin perään. Vaikka se on poika. Ja Hugo räksytti tahtia vieressä. Elvistä varmaankin hämäsi se, että Vili oli tasavertainen painikumppani, kun kotona Hugo häviää vielä aina.


Tässä sitä toimintaa... Elvis yritää äijäillä ja Hugo räksyttää
Mutta loppupeleissä meillä oli silti mukavaa. Niin mukavaa, että kotimatkalla Elvis pisti jarrut päälle.



tiistai 13. lokakuuta 2015

Kuka tätä blogia oikein pitää...?

No, meidän emäntä. Mutta sillä on ollut kaikenlaisia tekosyitä, että me ei olla päästy kertomaan meidän kuulumisia tänne. Tekosyitä, kuten kipeä sormi... Keokätkeilyonnettomuus...


Sitten flunssa ja kamalasti töitä. Meidän mielestä olisi pikku homma tarkistaa semmoiset 1200 sivua. Kun kerran joutaa ratkoa siinä ohessa keokätkömysteerejä.


Sitte se kävi sotkemassa meidän parvekkeen...


Mutta me saatiin uudet talvitakit! Mutta onko nämä nyt vähän liian pehmoja meille koville jätkille?



lauantai 3. lokakuuta 2015

Hugo 1 vuotta!

Hugo: Mulla on tänään synttärit! Mä täytän kokonaista 1 vuotta. Synttäriohjelmaan kuului palloilua Tyrnävällä, keokätkelyä ja melkein perunannostoa. Melkein siksi, että Leena-tätsä oli ehtinyt nostaa jo kaikki perunat ennen kuin ehittiin paikalle. (Khih hih, taktinen myöhästyminen...) Tänä vuonna sato ei ollut suurensuuri, mutta yksi hauska peruna sieltä joukosta löytyi.



Mä toivotan onnea myös mun siskoille Pepille Kempeleeseen ja Indylle Kaustiselle!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lumijoella

Me käytiin tänään semmoisessa paikassa ku Lumijoki. Kuinka moni teistä tietää missä se on? No, se on ihan tässä Oulun kupeessa, mutta me eikä meidän emäntä oo ikuna päivänä käynyt siellä. Kun ei oo koskaan ollut mitään asiaa sinne päin ja se ei satu meidän normaaleille kulkureiteille. Me käytiin tietenkin etsimässä keokätköjä.

Ekaksi mentiin Viinamäelle. Ei nähty Viinamäen Mattia tai muitakaan Viinamäen miehiä. Mukava uimaranta ja rispiikolf-rata. Me ei joudettu auttamaan emäntää kätköjen etsimisessä, kun me löydettiin sopiva kepakko, jonka kanssa oli mukava vetokisata.



Sitte me ajettiin meren rantaan, Lumijoen Varjakkaan. Siellä oli laiva maalla, Hailuoto-laiva kahvilana. Nyt kahvila ei ollut enää auki. Tuo samainen laiva oli vuosia sitten Oulun torilla kahvilana.


Ja käytiin me viidessä muussakin paikassa. Me mentiin jo ihan sekaisin niistä paikoista.


20 kilometriä linnuntietä Ouluun, 50 maantietä pitkin. Muuten, kun kaikki Pohjanlahden joet laskevat idästä länteen, niin Lumijoen kohdalla maa tekee semmoisen mutkan, että Lumijoki-joki laskee lännestä itään. Emäntä sanoo, että se on semmosta knoppi-tietoa. Mitä se on?

tiistai 22. syyskuuta 2015

Etikkaa ja...

Hugo: ...valkopippuria. Ehkä mä taas vähän söin emännän divaanin etukulmaa... No, emäntä marinoi sen noin yhdellä desilitralla etikkaa ja kuorrutti koko komeuden valkopippurilla. Pitäis kuulemma pitää mut loitolla.



Ja kih hih, nyt meidän koko huusholli tuoksuu etikalle :)

Elvis: ...aamuyön unia. Me hiippaillaan aina aamuyöstä isäntäväen sänkyyn. Mä syvemmälle ja Hugo tietenkin jää rötköttämään siihen koko leveydeltään. Mä katos arvostan lämpöä.




lauantai 19. syyskuuta 2015

Mustasukkainen sylipoika

Hugo kertoo: Mä oon oikea sylipoika. Mä tuppaudun aina ja kaikkialla kaikkien syliin. Olipa sitten kyse isäntäväen työn teosta, ruokailusta tai tv:n kattelusta. Ja mummun syliin mä vasta hypinkin. Ja sitten mä työnnän mun nenäni ihan kiinni isäntäväen kasvoihin.

Saanko nuolaista kameraa?
Tänä viikoloppuna isäntäväellä on pitkästä aikaa ihan rauhaisa viikonloppu. Niinpä me kaikki kellittiin sängyllä. Paitsi minä en. Pakkohan sitä on vähän Elviksen kanssa painia. Mä jään toistaiseksi aina alakynteen.




Ja sitten mä oon kuulemma hirmeen mustasukkainen Elvikselle. Aina kun mä nään, että Elvistä rapsutellaan, mä hyökkään siihen väliin myös rapsuteltavaksi. Vaikka mä jo nukkuisin mun omassa pedissä ja nään Elvistä rapsuteltavan, niin mäkin menen rapsuteltavaksi ja tönin Elviksen pois. Ja vaikka emäntä rapsuttelisi Elvistä oikealla kädellä ja mua vasemmalla, mä meen sinne oikean käden puolelle ja valtaan sen oikean kädenkin itelleni.


Viime viikonloppuna olisi ollut mun sisarustapaaminen. Mutta meillä oli semmoinen "vorse majoor" -tyyppinen juttu ja ei valitettavasti päästy. Onneksi mun kasvattaja Vesa lähetti meille siitä kuvia. Siellä oli siis paikalla mun siskot Peppi ja Indy. Ja tietenkin Maya emo. Indy näyttää kyllä tosi komealta, niin kuin me kaikki!  :)