tiistai 31. joulukuuta 2013

Eläimellistä menoa!

Mä alan pikku hiljaa ymmärtämään, mikä televisio on. Vallu aikanaan tuijotti televisiota ihan tosissaan. Varsinkin, jos se näki siellä kissan, niin se murisi heti. Kerran emäntä oli oikein usuttanut sitä sanomalla "missä kissa?", niin Vallu oli hurjistunut siitä ihan kunnolla ja vetänyt kynnellä naarmun tv-ruutuun, kun se yritti tosissaan läimäistä sitä kissaa.

Tässä mä katon Herko-karhua ja Susityttöä. Joillekin koiruleille jätetään kuulemma tv päiväksi päälle. Sain mäkin kerran tv:n auki, silloin pienenä, kun käsittelin sitä kaukosäädintä. Mutta Sub-tv:ltä ei tullut mitään hyvää ohjelmaa.

Päivälenkillä mä näin sitten ihan tositvdokumenttiliveä.

Ainolanpuiston sorsia...

Ja pah... Eivät lähteneet edes pakoon.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! Älkää pelätkö paukkuja, mäkään en pelkää!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lellipentu

Kyllä tämä joulunaika on sitten mukavaa aikaa. Mulla on nyt ihan parhaat ateriat koskaan! Mä arvasin, että näin siinä käy. Kun isäntäväki on kuulemma kyllästynyt jouluruokiin, mä saan sitten joka aterialla jotain herkkua. Niinku hirvipateeta tai kinkkua. Mä pistä niiden kuvat tähän ihan pienellä, ettei teillä ala valumaan kuola suusta.
Hirvipatee lakkakuorrutuksella ja kinkku sinappihunnulla! Tosin noita lakkoja en oo maistanut ja sinappiakin vain vähän.

Mutta parasta on, että mun ei tarvitse olla paljoa yksin kotona. On aikaa vaikka markan painille!



torstai 26. joulukuuta 2013

Tapanin lenkki

Koska tänään ei satanut vettä, se oli sitten pidemmän lenkin paikka. Mutta olihan märkää ja paljon sitä pistelevää soraa. Ja koska mä olin lenkillä ainoastaan mun emännän kanssa, saatiin me taas muutamia kommentteja. Mun isäntä on vissiin niin pelottavan näköinen, että silloin ei kommentteja paljoa vastaantulijoilta saa. 

Ensin tuli vastaan yks mummeli, joka kertoi pitävänsä koirista niiiiiiiiin paljon ja sen tytöllä on kaksi staffia ja ja ja ja... Mutta se ei tiennyt mun rotua. Vaikka me yritettiin sanoa, että resitentilläkin on mun rotuinen koira. Ei se ollut koskaan kuullutkaan.

Sitten tuli vastaan joku "herrasmies". Se oli menossa paariin (aamulla!). Mutta sepä tiesi mun rodun ja kuulemma sen äidillä on ranskis. "Khyllä khoira khoiraihmisen tuntee."

Käviskö tämän kuvan nimeksi "Koira ja varis" ?

Mutta mikä parasta! Mä näin taas Alman. Kuva on vähän heikkotasoinen, kun me halittiin niin vauhdikkaasti. Ja Almalla on keltaista otsassa, kun se oli tutustunut kahvien maailmaan, onneksi Cafe Latte oli ollut kylmää.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Kinkkuvahti, osa 2

Mun plokikamelit Myrsky ja Tuisku pohti yks päivä, että mistä tietää että on joulu? Mä vastasin, että kinkun tuoksusta. Nyt meillä tuoksuu tosi hyvälle, ei oikein malttais edes tupsluureille mennä. Mä tarkkailen tuon kinkun paistumista tosi tarkasti.

Älä tule paha kinkku, tule hyvä kinkku! Tuolla taustalla näkyy mun ruokailupaikka. Mulla oli siinä kerran semmoinen ruokailualusta, mutta sille kävi vähän hassusti...

Uutta en oo vielä saanut. Tämä oli tuotu Enklannista, Harrodsilta. Kyllä mä ehkä kelpuuttaisin jonkun kotimaisenkin alustan. Tosin mun joillakin kameleilla on ruokailualustana auton kumimatto. Kuulemma kestävä ja pestävä. Ja pysyy paikollaan. Mutta kun meidän emäntä yrittää joskus jopa sisustaa...

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kinkkuvahti, osa 1

Tänään me käytiin mummulassa viemässä sinne joulutervehdykset. Mummulassa on selkeesti rennonpaa kuin meillä kotona. Mummu on tosi reilu, emäntä sanoo sitä höveliksi. Eli kun mä katon sitä kauniisti silmiin, niin heti  saan  kinkkua, kuten tänään. Eikä mun tartte edes istua tai tehdä muitakaan temppuja. 

Mä osoitan tällä tavoin selvästi, mitä mä haluan jouluherkuista!

Mun toisessa mummulassa mä sain viime jouluna piparin. Mutta siitä mä en tykännyt. Tuli nimittäin melkein heti oksu. Joten sielläkin mä saan nykyisin vain lihaa, kuten naudan sisäfilettä.

Kyllä mummut tietää. Niillä on elämänkokemusta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kuvaleikkiä

Mäkin kävin tuolla Mustin ja Mirrin sivuilla, kun mun plokikamelitkin on käynyt siellä. Kyllä musta muutama tuonttukuvakin tuunattiin, mutta koska mulla on se oikeakin tonttulakki, mä toivotan tässä vaiheessa vain salaperäistä joulua! Eiks ookki mut tuunattu taitavasti ihan tuntemattomaksi? Ette varmaan ikinä usko, mutta kyllä mä oon tuossa kuvassa :D


maanantai 16. joulukuuta 2013

Nuuskuttelukeli

Nyt on ulkona mitä mainioin nuuskuttelukeli. Ai millainen keli? No semmoinen keli, kun on just satanut puhdasta uutta lunta lämpötila on siinä nollan kieppeillä. Silloin mun mielestä kaikki tuoksuu tosi selvästi (ja näkyy kans, emännän huom).

Ensimmäinen lyhtypylväs. Tämän mä tsekkaan aina.

Tässäpä tosi mielenkiintoinen viesti. Ja allekirjoituskin on selvä. Oiskohan tämä tuon vastapäisen talon seropilta... Se kun on aika iso.


Tätä viestiä mä nuuskuttelin pitkään ja hartaasti. Tämän täytyy olla naapurin Hertalta. Hertta on rottis, mutta se on kamalan lutunen. Aina kun me tavataan me halitaan toisiamme pitkään. Hertta ei suostu ottamaan askeltakaan, ennen kuin mä oon käynyt moiskauttaan pusun sille.

Emännän mielestä nyt on hankala blogikausi. Kun aina on pimeää ja sillä on niin surmee kamera, että pitää kuulemma olla optimiolosuhteet, että saa edes jonkinmoisia valokuvia. Mutta viikko vain ja päivät alkavat jälleen pitenemään!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tonttu(ko)?

Siis hei, nyt mä tarvin apua! Onko missään mitään lakia tai säädöstä, joka määrittelee koiran omistajan minimi älykkyyden? Mun emäntä vaikuttaa päivä päivältä yhä tärähtäneemmältä. Ensin ne tossut ja nyt tämä lakki... Tämä on muka tonttulakki... Anna mun kaikki kestää. 


Ensin se kuulemma kailotti kaikille sen työpaikalla, että se ompelee mulle tonttulakin. Se sai materiaalit tuohon lakkiin mun kesähoitopaikan henkilökunnalta. Silitysraudan pohja toimi kaavana. Ja tulos on tässä. Onneksi sain sentään kanafilettä kuvauspalkaksi. Toivottavasti se ei löydä mistään semmoista poronsarvipantaa...

perjantai 6. joulukuuta 2013

Tossuaika

Nyt on kuullemma joku itsepäisyyspäivä, joten mä pääsin pitkälle lenkuralle. Semmoiselle, jolle pääsen aina isäntäväen vapaapäivinä. Ja päivän teemaan sopien, mä olin vähän itsepäinen. Piti pistää tossut jalkaan ja mähän vastustin sitä viimeiseen saakka.

Emäntä kaivoi tossut esille ja pisti houkutukseksi lattialle mun suurinta herkkua, kuivattua kanafilettä. Mutta ei edes kanafile saanut mua tulemaan lähellekään noita tossuja. Mutta isomman oikeudella emäntä kaappasi mut syliinsä ja se oli menoa sitten.

Kun mä pääsin ulkona vauhtiin, niin täytyy myöntää, että olihan helppoa kulkemista. Ei haitannut terävät kivet tai jään säröt yhtään. Mä kuljin etunenässä koko matkan, enkä harannut yhtään vastaan.

Jos tämä mun tassunjälki ois kivettynyt, niin olisi siinä tulevaisuuden tiedemiehille ollut ihmettelemistä.

Kotona me sitten pistettiin mun ja mun emännän tossut söpösti vierekkäin kuivumaan pesuhuoneen lämmitetylle lattialle. Voin kait mä vastakin laittaa tossut jalkaan. Ei nimittäin mennyt tassut yhtään verille.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lunta tulvillaan

Nyt on sitten satanut lunta. Ja on ollut muutoinkin mukavat kelit, joten mä oon ulkoillut aikalailla. Ja nukkunut jopa kahdeksaan (ainakin yhtenä aamuna).

Ensin perinteinen kauppakierros. Eli me kävellään keskustaan ja sitte mä odototan joka isännän tai emännän kanssa ulkona, kun toinen niistä käy ruokakaupassa.

Mutta tämmöiset lämmitetyt kadut on mun mielestä kyllä melkoisen inhottavia. Eihän tähän voi edes istua! Ja sitte tassut kastuu ja niitä palelee, kun mennään taas tavalliselle jalkakäytävälle. Kumisaappaat tahän tarvitsisi.

Lopuksi perinteistä rymistelyä Tyrnävällä. Mutta taas huomattin se, että mun tassut ei kestä lunta ja jäätä. Kummastakin etutassusta tuli vähän verta, kun mä jarruttelin niin lennokkaasti. Tämä tietää siis tossuaikaa...


HEITÄ!