perjantai 3. helmikuuta 2017

Lunta tulvillaan

Meillä on täällä Pohjolassa nyt oikea talvi. Viime yönäkin tuli lunta ihan tosissaan. Ja meidän emäntä oli sopinut sen kaverin Koon kans, että ne lähtee hakemaan saarikätköjä mereltä. Ei nyt mistään kovin laajalta ulapalta, mutta tästä Oulujoen suistosta. Ja ne on just arvaamattomia paikkoja. Kun pitäis tietää, missä on kova virtaus ja missä ei.

Ja viime yönä tuli sitten sitä lunta. Ei auttavia jalanjälkiä missään. Meidän talvipuvut paakkuuntui lumipalloisiksi siinä uudessa lumessa heti ja hihat lähti pois jaloista. Ja ne puvut painoi ainakin kilon. Joten emäntä otti ne puvut pois meiltä päältä. Sitten me pompittiin iloisina kuin pupujussit hangessa, joka oli meidän korkuista.


Eli tuolla me käytiin ekaksi. Ei siis kovin kaukana rannasta, mutta niin kaukana, että emäntää pelotti vähän. Vastarannalla näkyy polulla pikkuisen tummaa, eli jään päälle, lumen alle oli noussut vähän vettä.


Puoli astetta lämmintä, me mitään takkeja tarvita. 


Ekkö nää ossaa tulukita sitä sun kepsiä? Osottelet sormella ihan väärään suuntaan.


Koo on mukava. Se tietää, että pikkukoirat (ja vähän isommatkin) tarvitsevat rapsutuksia tasaisin väliajoin, myös keokätkeillessä.