sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kuvaleikkiä ja leikkejä

Me napattiin idea tuolta Wupen plokista ja käytiin tekemässä meistäkin sarjakuvahahmo. Meistä on muuten tullut niin saman näköisiä, että vähänkään vieraammat henkilöt ei enää erota, että kumpi on kumpi.

http://www.cartoonizemypet.com/index.php

Muuten me on palloteltu ahkerasti. Hugo: Jos pallo menee järveen, niin mä kyllä haen sen sieltä.



Hugo: Toistaiseksi mä vielä yleensä häviän Elvikselle pallokisassa. Jos Elvis voittaa pallokisan, se vie pallon kiltisti emännälle tai isännälle. Jos mä voitan pallokisan, mä meen ärsyttämään Elvistä sen pallon kanssa. Mä räppäsen pallo suussa Elvistä tassulla ja sanon lällällää... Kiertelen ja kaartelen se pallo suussa ihan liki Elvistä. Sitten se nappaa jossain välissä sen pallon multa.



Ja lopuksi Elvis aina näyttää, kuka on talon herra. Mä en oo vielä onnistunut alistamaan Elvistä. Muuta kuin jos se köllii sängyllä, niin silloin mä teen yllätyshyökkäyksen.


Ja lopuksi kuvassa melkein koira. Näitä kuvia meidän emännällä on paljon.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Kukkia ja koiria

Elvis: Mulla on uusi mukava nukkumapaikka. Se on tässä kukkatelineen alla.






Sitte me saatiin uudet ruokailualustat. Niissäkin on kukkia. Emännän mielestä ne edelliset ruokailualustat oli vähän heikkolaatuisia. Nää on nyt sitte Marimekkoa... Olis kuulemma jotkut muutkin kelvanneet, vaan oli ollut vähän huono valikoima liikkeessä.


Hugo: Mun koppa hajosi taas... Mitenhän Elviksen koppa on kestänyt jo yli 5 vuotta? Mä raahasin sen tuohon Elviksen kopan päälle, että isäntäväki varmasti huomaa mun tarvitsevan uuden kopan.


Muutoin me on nautittu auringosta, silloin kun se paistaa.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Hahaa, onnistuttiin!

No nyt se onnistui, kiitos teidän vihjeiden avulla. Siis tuo panneri. Tosin kuva ei ihan asettunut niin kuin me oltais haluttu, mutta tekniikka on tiedossa. Joten mökillä räpsitään uusia kuvia ja vaihdetaan panneri parempaan, kunhan keritään!

Tässä on se kuva, jota muokattiin ja pannerissa se leikkautu vähän liikaa tuolta oikealta pois.




sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sorsia ja lehmiä

No niin, nyt meidän emännällä on sitten uusi tietokone. Muutama päivä meni tutustellessa, mutta melkoisen samanlainenhan tämä on kuin se entinenkin. Uudesta koneesta innostuneena emäntä on yrittänyt värkätä uutta ilmettä tähän meidän plokiin. Se on mm. yrittänyt tehdä tähän uutta panneria, vähän samanlaista kuin Iivarilla tai Myrskyllä ja Tuiskulla, meidän plokikamuilla. Mutta ei. Se ei oo saanut liitettyä sitä tähän. On kuulemma liian suuri. No miten sitä sitten pienennetään? Kuinka pieni sen pitää olla? Se on asentanut koneeseen Picasan, kuuklaillu pannerien teko-ohjeita ja vaikka mitä. Osaako teistä joku vinkata meidän emännälle hyvän ohjesivuston? Ne piirretyt pilvet se sai sentään vaihdettua vähän autenttisempiin. (Ja nyt se ei saanut linkitettyä tähän noiden meidän plokikamujen sivuja, mutta tuolta oikealtahan ne näkee)

Tänään käytiin taas sunnuntaiaamun lenkillä. Meni yli kaksi tuntia. Meidän piti kierrellä ja kaarrella, kun tulva ja sorsat on vallanneet taas Ainolan-puiston.



Puista on tullut kummituspuita.



Ja emännän etsiessä keokätköä lasten liikennepuistosta, me vietettiin rentouttava lehmä-hetki.



maanantai 6. heinäkuuta 2015

Vuorten valloittajat, osa 2

Ihan aluksi meidän emäntä ilmoittaa, että tähän plokkaukseen voi tulla pieni katkos. Sen 8 vuotta vanha Apple tökkii niin pahasti, että tänään se viedään huoltoon tai ostetaan uusi kone. Joten seuraava plokiteksti tulee sitten paremmilla vermeillä.

Levin jälkeen me suunnattiin kohti Kilpisjärveä ja Saanatunturia. Ja koska emännän polvi kipeytyi niin paljon Leviä valloittaessa, me tyydyttiin katselemaan Saanaa vain alhaalta käsin. Siinä kun olisi ollut jyrkimmällä kohdalla 780 porrasta nuostavana. Oltaisiinkohan mekään jaksettu pomppia niin montaa porrasta ylös?


Poroja nähtiin ihan lähietäisyydeltä.


Täälläkin oli koiraperheen hyvä majoittua. Me oltiin Lappland hotelli Kilpisessä. Mutta ei saatu tervetuliaspussia...

Saanan jälkeen suunnattiin Ylläkselle. Ylläs me valloitettiin  gondolilla. Gondoli numero 38 oli koiragondoli. Meidän emäntä kärsii aivan hirmeestä korkean paikan kammosta ja se ei katsonut sieltä gondolista kertaakaan ulos. Tuijotti vain lattiaa. Me sen sijaan tutkittiin maisemia ahkerasti.



Huipulla oli huippua. Me juostiin ja kirmattiin edestakaisin.



Mutta kyllä tämmöinen vuorten valloitus imee koiralta kuin koiralta mehut pois. Onneksi Saaga-hotellissa oli jälleen pehmeät vuoteet.


Palataan asiaan, kun konehomma on kunnossa!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Vuorten valloittajat, osa 1

Joo, sitähän se matkalaukku tiesi. Me päästiin reissuun! Me lähdettiin Lappiin. Meidän emäntä on kuulemma saanut lapsena yliannostuksen lapista. Nyt kun se on pitänyt sellaisen yli 40 vuoden tauon, niin voi taas lähteä pohjoiseen. Ja kun se ei oo koskaan edes lasketellut, niin mitäpä sinne olisi ollut asiaa. 

Me tehtiin semmoin kolmen tunturin road trippi. Levi, Kilpisjärvi ja Ylläs. Levillä me majoituttiin Sokos Hotelli Leviin. Miten meistä tuntuu, että me ollaan nähty jonkun meidän ploki-tuttavan plokissa melkein samanlainen kuva? Ainaskin verhot olivat ihan samanlaiset.


Me saatiin oikein tervetuliaispussi. Pussin tärkein sisältö oli kakkapussit. Ja reissussa me majoituttiin koko ajan hotelleihin. Emäntä sanoo, että se saa tarpeeksi mökkeilystä meidän omalla kotimökillä. Ja lomareissulla ei kuulu tehdä ruokaa vaan on mukavaa, kun voi istua valmiiseen pöytään. Me ei kylläkään päästy ravintoloihin, meille se teki aina ruuat. Ja isäntä salakuljetti meille joka aamu pikkuiset pekoninpalat aamiaipöydästä, tirsk, tirsk.

Niin, ensin meidän emäntä haluaa hyvään hotelliin ja sitten kun me ollaan siellä hotellissa niin se sanoo, että "ei tänne makaamaan olla tultu". Voi että me käveltiin! Ja etsittiin niitä keokätköjä. Levillä kiivettiin tietenkin melkein Levitunturin huipulle.


Eli tuonne noin ja ylös!



Eipä ollut tunturin rinteellä paljon vastaantulijoita, joten me saatiin juosta ihan vapaina. Yksi koiruli tuli vastaan ja me nähtiin sama koiruli sitten Kilpisjärvelläkin.

Kiipeäminen oli yllättävn raskasta, ainakin emännän mielestä. Onneksi meillä oli omat juomat mukana, kun se huipulla oleva paari oli tietenkin kiinni.



Missä se henkilökunta viipyy? Me haluttais raikasta vettä!


Paluumatkalla nähtiin poroja.



Tuota noin... pitääkö koiran kakat kerätä, jos hotellin pääovella on poron kakkaa?


Ja Hugo väsähti vaelluksen jälkeen ihan totaalisesti. Onneksi hotellin vuode oli pehmeä.

Jatkuu...