maanantai 19. syyskuuta 2016

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Paitsi että ei se yö ollut yhtään synkkä ja myrskyinen, vaan täysikuinen ja usvainen. Joten silloin mökillä tarvitaan valpasta vahtikoiraa. Ja sellainen olen minä, Elvis. Yön aikan kuulin vaikka mitä ääniä ja ulos piti päästä kolme kertaa. Ennen en rauhoittunut. Siellä oli ihan varmasti joku. (Emäntä: ihan hyvin on voinut ollakin, keskellä erämaata.)


Emäntä otti tämän kuvan neljätä aamuyöstä, kun me haluttiin ulos. Tämän jälkeen ei ovi enää meille auennut kuin normaalisti kuudelta.

Tuon mökkireisun jälkeen me nukuttiin tosi makeasti kaupungissa. Kaupungin äänet: autot, junat, yöreissulta palaavat ihmiset... Ne on meille tuttuja ääniä.

Sitten me on keokätkeilty. Tosi reippaasti.


Ketä lie tuo kyltti tarkoittaa? Ei ainakaan meitä.

Vallattu emännän syli mökillä... Ihan hyvin mahtuu kaksi bossukkaa.


Elvis söi loput tillit emännän kasvatuslaatikoista. (No, niissä ei tänä kesänä menestynyt oikeastaan mikään)


Sitten me vahdittiin...



Ja keokätköllä oli ruuhkaa. Tosin hirvi ehti ennen meitä. Ja mehän olisi haukuttu se lipettiin, jos se olisi uskaltunut hengailla siinä lähistöllä.