keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mun lauma

Mun lauma on aika pieni. Siihen kuuluu isäntä, emäntä ja mä. Joten mä kyllä pystyn pitämään näin pienen lauman hyvin kasassa. Ja lauman vieraileviin tähtiin kuuluu emännän ihmislapset, joita mä nään aina silloin tällöin. Ja silloin mun riemulla ei oo rajoja.

Eilen ilalla mun yksi lauman jäsen katosi tavoistaan poiketen aika pitkäksi aikaa. Tuollaisiin tunnin parin poistumisiin mä oon kyllä tottunut. Mä tiedän, paljonko aikaa kuluu kauppareissuun tai kuntosalikäyntiin. Mutta eilen oli jotenkin omituista.

Aluksi mulla kului aika emännän kanssa ihan normaalisti. Käväistiin kaatosateessa ulkona asiolla ja vähän palloteltiinkin. Mä löysin mun yhden vanhan kumipallon ja se pomppi aivan vallattomasti. Mutta emäntä otti sen multa pois, kun se jaksanut viidettä(toista) kertaa kaivaa sitä sohvan alta kävelysauvalla.

Mutta sitte mä tulin levottomaksi. Mä yritin viestittää mun emännälle, että "etkö sä huomaa, yksi puuttuu". Ja se vaan istui rauhassa sohvalla ja töllötti jotain Suomi leipoo -ohjelmaa.

Ja vihdoin! Yli kolmen tunnin päästä mun isäntä tuli kotiin. Siis hirmeen kauan se oli pois. Se oli kuulemma ollut jossain jääkiekko-ottelussa ja jotkut Kärpät olivat ottaneet 16. pelivoittonsa putkeen. Mä en tajua semmoisesta yhtään mitään. Mutta pääasia, että tuli kotiin.

Isännän ja mun omat leikit. Pääpusku-kisa. Yleensä mä voitan!

8 kommenttia:

  1. Meillä on kans ollut vähän ärsyä, kun isäntä lähtee illalla "töihin". No haloo, sehän on ollut jo päivän töissä. Äippäkin sanoo, että se lähtee "töihin" vaikka näen, että sillä on kauppakassi mukana.

    Mää sitten odotan puuttuvaa laumanjäsentä sohvannojalla ja kattelen ikkunasta ulos. Ihminen kyllä muistuttaa välillä, että säleverhot on kiinni eikä läpi näe. Mää odotan kuitenkin vakipaikalla. Kun on melkein sokee, se on ihan sama vaikka verhot on kiinni.

    t. Ollikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei siihen silmiä tarvita, vakoiluun ja odottamiseen. Mä kuulen jo portaikon äänistä, milloin isäntä on tulossa kotiin!

      Poista
  2. Pääpusku, toi on kyl mahtileikki. Joo. Ei meil tommosta. Äippä vaan pussailee. Pyh. Meilkin on just samankokonen perhe ku teillä, paitti että meitä on neljä, ku kerta on kaks koiraa. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kato vielä niin enerkinen... Emännän kanssa me ollaan semmosta selällään potkukisaa, mutta siitä ei oo kuvia, kun meidän makkarissa on yleensä niin pimeä ja sitte ku emäntä hakee kameran niin mua ei huvita enää koko homma... (Kun pitää pistää kattovalo päälle, että saa edes jonkinmoisia kuvia.) Mutta kyllä muakin emäntä pussailee...

      Poista
  3. Kyllä Kingin homma on rankkaa, kun alaisia joutuu jatkuvasti vart(ioi)oomaan. Iskä ansaitseekin rökäletappion pääpuskuissa, jos tuolleen livistää ja antaa toisen huolestua..

    Ookkonää ottanut omekat, kun ekassa kuvassa näkyy miehisesti hilsettä? Tai sitten lukijan okulaarit on taas likaiset. Ja kuinkas tassu voi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun selkä hilseilee vähän näin talvella. Emäntä ei hoksinut harjata. Mä en tykkää keskuslämmitysilmasta.

      Tassu on parenemaan päin. Ei enää vuoda edes ulkona. Mutta nyt pamahti -7°C pakkanen. En lähde ulos kuin pakottamalla...

      Poista
  4. Mä ainaski osaan lukee kelloo, vaikkei ihmisväki sitä uskokaan aina. Mut esimerkiks jos mamma menee töihin mut on siellä lyhyemmän aikaa ku tavallisesti, ni mää oon ihan sikeessä unessa ku se tulee kotiin, ku en osaa odottaa vielä ovella. Sit se on vähäsen noloo, kömpiä tukka pystyssä täydestä unesta haukotellen ovelle, ku pitäis sit kuitenki esittää pätevää vahtikoiraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siin mullekin on joskus tapahtunut noin. Eiks ookki vähä noloo...

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!