maanantai 8. heinäkuuta 2013

Maalausurakka

Mä oon ollut monta päivää meidän mökillä. Siellä maalattiin ja mä en saanut liikkua oikein missään. Paitsi tietenkin pihalla. Joten mä juoksin ulkona pallon perässä, kahlailin järvessä, kävin soutelemassa, söin paarmoja ja nukuin makeasti.


Ekaksi mä tietenkin haukuin sen hiomakoneen. Ja kyllä mä haukuinkin lujaa. Mutta sitte mä ajattelin, että antaa olla. Se on vaan tyhmä kone.


Ja sitte huusi emäntä lujaa. Mun mielestä ihan turhaan. Tuohan oli vasta pohjamaalaus...

Siellä meidän mökin lähellä on nähty susi! Meitä ei sudet haittaa, mutta mun emäntä vähän epäröi, että osaisinko mä pelätä lainkaan sutta? Silloin kun siellä nähtiin edellisen kerran susi, mun edeltäjäni Vallu ei ollut tullut ollenkaan vapaaehtoisesti mökistä ulos.  Se vissiin haistoi vaaran...

2 kommenttia:

  1. Juu, sellaisia ne ihmiset ovat, huutavat ihan turhaan. Minäkin kerran kävelin betonivalun päältä ja voi hirvitys, kun siitä syntyi meteli. Daaaa?!

    t. Olli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kait ne ikuisti sun tassunjäljet siihen betonivaluun? Kaikki suuret muuraritkin jättää jonkin merkin työstään. Ja mä oon kuullut, että ihmislapsien jalkapohjistakin otetaan jonkin sortin valuja, muistoksi.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!