Vito

Hugo: Melko pian Elviksen kuoleman jälkeen mulle alettiin etsimään kaveria. Isäntäväki kävi katselemassa niitä staffejakin, mutta emäntä totesi niiden olevan aivan liian isoja ja energisiä meikäläisen seuraksi. Niinpä emäntä pisti viestiä Sirpalle (Elviksen veljen Elmon emänälle). Ja siitähän ei sitten kauan mennyt, kun meille luvattiin yhdestä pentueesta pentu. Mutta aina sanalla jos... (Ne pennut ei oo vielä syntyneet, odotellaan ainakin viikko).

(Leena Lähdesmäen akvarelli musta ja Elviksestä. Meidän kaikkien mielestä tosi hieno.)

Mutta eilen, lauantaina, tapahtui sitten ihme. Tuo samainen Sirpa huomasi ilmoituksen, missä 12 viikkoinen Vito etsii uutta kotia. Vito oli ollut jo perheessä, mutta sen ja perheessä jo olleen ranskanbulldogin kemiat eivät vaan olleet sopineet yhteen. Joten siitä emännän puhelinsoitosta meni vuorokausi ja Vito muutti meille. Musta tuli yhdessä vuorokaudessa pikkuveljestä isoveli!

Me on riehuttu, oltu koirapainia ja torkuttu. Eli ihan tavallista bostonin elämää. Riehuttu niin paljon, että emäntä ei kuulemma oo saanut meistä yhtään julkaisukelpoista kuvaa, paitsi tuon yhden.

Vito: Mä muutin siis Haapavedeltä Espooseen, takaisin  Haapavedelle ja sieltä tänne Ouluun. Oon sopeutunut tosi hyvin. Syönyt hyvin ja kakannut hyvin (ulos!). Nukkunut en oo vielä kovin hyvin, koska jokainen uusi ääni saa mut hereille. 

Emäntä: Ja sitten taas uusi banneri plokille.... Ja tästä se taas alkaa. Elämä kahden koiran kanssa. Ihanaa.

Hei taas!

Hei taas kamut! Vieläkö ootte linjoilla ja ette oo unohtaneet mua? Mä oon kyllä käynyt katselemassa teidän kuulumisia, muuta emäntä on ollut aivan liian laiska kommentoimaan mitään. 

Minne se kesä meni? No, ensin me haudattiin Elvis. Mökille kuusen katveeseen. Emäntä kaipaa Elvistä ja niin kait minäkin. Semmoinen riehumis-kaveri oli kyllä mukava.

Sitten yhtenä päivänä emäntä oli päättänyt, että nyt se sisustaa. Ja tuli kaupasta uuden tyynyn ja pedin kanssa kotiin. Minä kysyn vaan, että mitä vikaa tuossa Elviksen vanhassa pedissä oli? Mukavan möyheä ja mukavat hajut.

Vähän oon testaillut jo noita uusia petejä, mutta pitkään en oo niissä nukkunut.

Sitten mä oon käynyt mustikassa, kanttarellissa ja suolla (tietenkin geokätköilemässä).

Ja mä sain muuten melko nopeaa kiinni siitä pallon heiton jujusta. Emäntähän kertoi, että mä en osannut tuoda sitä palloa takaisin heittäjälle, kun Elvis sen aina toi. Nyt osaan sen suveriinisti.

Sitte mökillä mä ihmettelin tuommoista närhenpoikasta. Emäntä sano, että se on joku paskanärhi, mitä lie tarkoittaa. Mutta se tuli joka aamu meille, Pertille ja Railille (emännän toiselle serkulle). Me annettiin sille ruuaksi mun nappuloita. Nyt sitä ei oo enää näkynyt. Se on vissiin muuttanu kokonaan Pertille, kun se on semmoinen eläinystävä ja varmaan ruokkii sitä koko talven.

Me muuten käytiin Oulun koiranäyttelyssä. Katseltiin tietenkin bossut. Yksi frouva kysyi emännältä, että tuleeko tuo tuo kehään (tarkoitti mua). Emäntä sanoi, että ei tule. Johon frouva "huh, huh, kun oot nimittäin niin komea". No, oonhan mä komea, mutta kuulemma mun pylly pyörii ku häkkärä. Mutta ei se mua haittaa. Ne oli siellä kattelemassa staffeja. Mutta emäntä totesi, että aivan liian raju rotu mun kaveriksi. Toivottavasti joskus saan uuden kaverin...

Jälkeen Elviksen

Emäntä: Elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan. Elvis on mennyt, pystyn jo kertomaan asiasta itkemättä ja hyväksymään sen. Nyt sitten pitäisi värkätä uusi banneri, uusi nimi blokille, pistää vanha arkistoon ja päivittää koko homma. Kunhan tässä kesäloma alkaa...

Hugo on ollut kyllä ihmeissään. Istuu oven edessä ja odottaa Elvistä tulevaksi. Hugo on myös nukkunut paljon. Koiran masennusta? Ja nyt näkee, miten paljon Hugo seurasi Elvistä ja miten toimi Elviksen ollessa suunnan näyttäjä. Esim. pallon heitto. Elvis toi aina pallon takaisin heittäjän jalkojen juureen. Hugo ei "älyä" tuoda palloa tarpeeksi lähelle. Nyt tajuan, että Elvishän sen pallon aina loppupeleissä toi heitettäväksi. Riippumatta siitä, kumpi pallon sai. (Elvis ryösti sen usein miten Hugolta). Viikonloppuna mökillä yritettiin kovasti opettaa Hugolle pallon tuontia. Aina se jäi pikkuisen vajaaksi. Mutta kyllä se siitä...

Mieheni sanoi, että Hugolle pitää ottaa kaveri. Saas nähdä. Itselläni ei ole vielä yhtään koirakuumetta. Pentukuumetta. Rescuekoirakuumetta. 

Hugo: Viikonloppuna oltiin mökillä. Myös yksi yö emännän kanssa ihan kahdestaan. Viikolla mä herätän isännän siinä klo 6.00, mutta mökillä annoin emännän nukkua niin pitkään kuin se halusi.

Mökillä oli sammakkoja. Niitäpä sitten metsästin, enkä pelännyt yhtään vettä.

Ai mä vai... Sitten kuivateltiin auringossa. Huomaa emännän tyylikäs mökkikostyymi. Riemunkirjavat kolleket ja villasukat...

Nyt mä saan pitää emännän ihan kokonaan itelläni. Mä pidän sen mahasta kiinni, ettei se putoa.

P.S. Mulle on tullut vakava kilpailija. Emäntä on saanut jonkun lapsenlapsen... Se huokailee vaan kännykän ääressä ja ihailee jonkun pojankossin kuvia. Ja lässyttää mulle, että mun pitää sitten olla kiltti koira, kun mä nään sen kossin ekaa kertaa. Totta kai mä oon kiltti! Mä osaan mm. nuolla kaikkien pienten ihmisten nenät tosi hyvin!

Elvis

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua. Niin nopeasti lähti Elvis luotamme.

Elvis alkoi oireilla perjantaina. Kävely muuttui hieman sipsuttelevaksi. Aina nopeissa liikkeissä Elvis hieman vingahteli. Kävelyä seuratessani päättelin kivun olevan jommassa kummassa vasemmanpuoleisessa tassussa. Päädyin vasempaan etutassuun. Samaan aikaan tasapaino muuttui pikkuhiljaa huonommaksi. Mm. sängyltä alas hyppääminen oli täysin holtitonta. Suoraan kävely sujui ongelmitta. Kävimme vielä maanantaina metsässä geokätköily lenkillä. Elvis oli aivan oma itsensä, nuuskutteli uteliaana ympäristöään. Ajattelin, että aikaisempi tassun varominen johtui lihasvenähdyksestä tms. 

Maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 3.00 mieheni heräsi, kun Elvis istui paikoillaan kaula pitkällä. Elvis istui samassa asennossa aamuun saakka.

Tästä kuvasta näkyy hyvin tuo Elviksen asento. Tilasin ajan eläinlääkärille. Sain ajan röngteniin torstaille ja kipulääkettä Elvikselle. Ilmeisesti kipulääkkeen ansiosta olo taas koheni ja minä peruin tuon röngtenin.

Kunnes perjantaina, en kyllä edes muista millainen tilanne oli, mutta halusin pikaisesti ajan eläinlääkärille ja sainkin sen heti kahdeksaksi. Ainakin Elvis kaatuili selälleen aamulenkillä tarpeita tehdessään. Ja monta kertaa.

Eläinlääkärissä otettiin röngtenkuvat ja verikokeet. Röngtenkuvista paljastui niskassa oleva mutka, kyfoosi, ja kaularangan nivelrikko. Kipulääkkeen annostusta nostettiin ja  nivelrikkoon saatiin lääkkeet. Eläinlääkäri aikoi konsultoida toista lääkäriä, miten Elviksen jatkohoidon suhteen edettäisiin. Viikonloppu mökillä meni ihan mukavasti, mutta Elvis ei enää pystynyt olemaan pää alaspäin, kuten syödessä. Tasapaino ei pitänyt. Joten ruokakupit nostettiin ylemmäksi. Muutoin eteenpäin kulku sujui melko normaalisti.

Maanataina lähdin kahden päivän työmatkalle. Elvis käveli lähes normaalisti autoon saattamaan minua lentoasemalle. Päivällä mieheni kävi kaupassa ja otti Elviksen ja Hugon mukaan autoon. Tuolta reissulta Elvis ei enää kävellyt itse autosta sisälle. Elvis oli nukkunut lähes koko illan. Juominen ei enää onnistunut, suu ei totellut. Mieheni oli antanut lääkeruiskulla vettä suuhun. Aamulla Elvis oli ollut lähes tajuton. Mieheni sai yhteyden kaupungin eläinlääkäriin klo seitsemän. Ja jo kahdeksalta Elvis oli ikiunessa.

Eläinlääkäri soitti minulle maanataina Elviksen jatkohoitosuunnitelmista. No, minä oli työmatkalla, enkä tiennyt, miten paha tilanne oli kotona. Kerroin kyllä uusista oireista eläinlääkärille. Jo tuolloin hän epäili aivokasvainta, johon myös itse olin oireiden ilmettyä päätynyt. Kyfoosi ja nivelrikko eivät vie ketään noin nopeasti. Kyfoosi on korjattavissa ja nivelrikon kanssa voi elää (joskaan ei kovin rapoisasti). Aivokasvain on valitettavasti melko yleinen sairaus bostoneilla.

Joten viikossa kaikki oli ohi, Elviksen elämä. Olen itkenyt tätä asiaa niin paljon, että alaluomeni ovat palaneet kyynelten voimasta punaiselle karrelle. Elvis vietiin viimeiselle matkalle tuossa samassa valkoisessa viltissä, joka on ensimmäisessä  kuvassa ja jonka hän sai mukaansa pentukodista. Hugo on ihmeissään uudesta tilanteesta.

Blogi tulee jatkumaan Hugon blogina, kunhan suruaika on ohi.