sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Elvis

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua. Niin nopeasti lähti Elvis luotamme.


Elvis alkoi oireilla perjantaina. Kävely muuttui hieman sipsuttelevaksi. Aina nopeissa liikkeissä Elvis hieman vingahteli. Kävelyä seuratessani päättelin kivun olevan jommassa kummassa vasemmanpuoleisessa tassussa. Päädyin vasempaan etutassuun. Samaan aikaan tasapaino muuttui pikkuhiljaa huonommaksi. Mm. sängyltä alas hyppääminen oli täysin holtitonta. Suoraan kävely sujui ongelmitta. Kävimme vielä maanantaina metsässä geokätköily lenkillä. Elvis oli aivan oma itsensä, nuuskutteli uteliaana ympäristöään. Ajattelin, että aikaisempi tassun varominen johtui lihasvenähdyksestä tms. 


Maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 3.00 mieheni heräsi, kun Elvis istui paikoillaan kaula pitkällä. Elvis istui samassa asennossa aamuun saakka.


Tästä kuvasta näkyy hyvin tuo Elviksen asento. Tilasin ajan eläinlääkärille. Sain ajan röngteniin torstaille ja kipulääkettä Elvikselle. Ilmeisesti kipulääkkeen ansiosta olo taas koheni ja minä peruin tuon röngtenin.

Kunnes perjantaina, en kyllä edes muista millainen tilanne oli, mutta halusin pikaisesti ajan eläinlääkärille ja sainkin sen heti kahdeksaksi. Ainakin Elvis kaatuili selälleen aamulenkillä tarpeita tehdessään. Ja monta kertaa.


Eläinlääkärissä otettiin röngtenkuvat ja verikokeet. Röngtenkuvista paljastui niskassa oleva mutka, kyfoosi, ja kaularangan nivelrikko. Kipulääkkeen annostusta nostettiin ja  nivelrikkoon saatiin lääkkeet. Eläinlääkäri aikoi konsultoida toista lääkäriä, miten Elviksen jatkohoidon suhteen edettäisiin. Viikonloppu mökillä meni ihan mukavasti, mutta Elvis ei enää pystynyt olemaan pää alaspäin, kuten syödessä. Tasapaino ei pitänyt. Joten ruokakupit nostettiin ylemmäksi. Muutoin eteenpäin kulku sujui melko normaalisti.


Maanataina lähdin kahden päivän työmatkalle. Elvis käveli lähes normaalisti autoon saattamaan minua lentoasemalle. Päivällä mieheni kävi kaupassa ja otti Elviksen ja Hugon mukaan autoon. Tuolta reissulta Elvis ei enää kävellyt itse autosta sisälle. Elvis oli nukkunut lähes koko illan. Juominen ei enää onnistunut, suu ei totellut. Mieheni oli antanut lääkeruiskulla vettä suuhun. Aamulla Elvis oli ollut lähes tajuton. Mieheni sai yhteyden kaupungin eläinlääkäriin klo seitsemän. Ja jo kahdeksalta Elvis oli ikiunessa.



Eläinlääkäri soitti minulle maanataina Elviksen jatkohoitosuunnitelmista. No, minä oli työmatkalla, enkä tiennyt, miten paha tilanne oli kotona. Kerroin kyllä uusista oireista eläinlääkärille. Jo tuolloin hän epäili aivokasvainta, johon myös itse olin oireiden ilmettyä päätynyt. Kyfoosi ja nivelrikko eivät vie ketään noin nopeasti. Kyfoosi on korjattavissa ja nivelrikon kanssa voi elää (joskaan ei kovin rapoisasti). Aivokasvain on valitettavasti melko yleinen sairaus bostoneilla.


Joten viikossa kaikki oli ohi, Elviksen elämä. Olen itkenyt tätä asiaa niin paljon, että alaluomeni ovat palaneet kyynelten voimasta punaiselle karrelle. Elvis vietiin viimeiselle matkalle tuossa samassa valkoisessa viltissä, joka on ensimmäisessä  kuvassa ja jonka hän sai mukaansa pentukodista. Hugo on ihmeissään uudesta tilanteesta.


Blogi tulee jatkumaan Hugon blogina, kunhan suruaika on ohi.

19 kommenttia:

  1. Niin... ei löydy sanoja, joten lähetämme haleja...

    VastaaPoista
  2. Niin nopeasti kaikki voi tapahtua mutta onneksi Elvis sai monta onnellista vuotta.
    Hienoa että Hugon seikkailut jatkuu, blogi päivityksiä odotellen sitten kun voimia riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hyvä, että Elvis ei sairastellut elonsa aikana ollenkaan. Mutta tämä ainoa ja viimeisin oli sitten liikaa.

      Poista
  3. Voe pientä kamua... :(( Suru on iso eekä mitkää sanat lohuta. Mutta ootta mielessä. Lämpimiä hallaaksija ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku hiljaa toivutaan, Hugo kyllä ihmettelee tilannetta. odottaa, että Elvis tulisi ulko-ovesta...

      Poista
  4. Elvis, nyt olet vapaa ja mukana tuulen saat kulkea rajalla ajattomuuden.
    Olet kimallus tähden, olet pilven lento, olet kasteisen aamun pisara hento.
    Et ole poissa vaan luokse saavut mukana jokaisen nousevan aamun.
    Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat hyvää yötä.♥

    VastaaPoista
  5. Osanottomme teidän suureen suruunne ja voimia suruaikaan!
    Onneksi teillä on Hugo lohduttamassa, mutta eihän mikään tuota Nappisilmä-Elvistä korvaa.
    Halit täältä meiltä kaikilta Ekalta ja perheeltä!

    VastaaPoista
  6. Kyynelieni seasta en voi muuta, kuin todeta: The King Has Left the World. Onneksi Elviksellä oli onnellinen ja aktiivinen elämä kanssanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisun mukana olosta koko Elviksen (ja Hugon) blogin ajan.

      Poista
  7. Otan osaa. Onneksi sai viettää teveen elämän. Nyt kivut Elvikseltä pois

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun Elvis olisi osannut kertoa aiemmin, että kaikki ei ole kohdillaan. Varmasti on ollut jotain tuntemuksia jo ennen nopeaa poismenoa.

      Poista
  8. Tämä on niin surullinen tapaus, että kyyneleet on silmissä täälläkin. :'(
    Kaikki voi muuttua niin äkkiä. Voimia ja halauksia meiltäkin suureen suruun!
    Toivottavasti aikanaan taas saamme kuulla Hugon kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kävi kyllä äkkiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli myös hyvä. Mutta olisi toivonut Elvikselle vielä monta vuotta lisää.

      Poista
  9. Suuret osanottoni. Olen ollut lukematta blogeja jo pitkään kunnes tänään yhtäkkiä sain mieleeni teidän blogin ja päätin käydä katsomassa kuulumisia. Itku tuli tätä lukiessa. Rapsutuksia Hugolle, mukavaa kesää teille, ja jaksamista. T Anna, Nappi ja Penni

    VastaaPoista
  10. Voi ei, suuret ja lämpimät osanottoni. Nämä neurologiset oireet ovat pelottavia. Omani meni aivotulehdukseen n. 3 viikossa. Itku tulee varmasti vielä usein. Minuakin välillä vielä itkettää, vaikka siitä onkin jo yli vuosi aikaa.
    Yhtä pyytäisin kuitenkin, jos vaan mitenkään surultanne jaksaisitte, niin päivittäkää tieto koiranetiin kuolinsyyn kera, jos se ei vielä siellä ole. Tämä olisi erittäin tärkeää rodun kannalta, jotta jatkossa kasvattajat osaavat ottaa tämän huomioon yhdistelmiä mitettiessään. Mutta vielä kerran, lämmin osanotto perheenjäsenen menetyksestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta. Tämä on kyllä ollut mielessä. Niin vaan paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, mm äitini kuolema ja siitä seuraavat asiat. Mutta kiitos muistutuksesta.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!