sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Virtuaalikätköilemässä

Hugo ja Vito: Vito pääsi tänään ensimmäistä kertaa kaupungille. Ja syynä oli tietenkin, mikäs muu kuin keokätköily 😊. Tänne Ouluun on ilmestynyt uusi kätkö, välillä jo poistunut kätkötyyppi, virtuaalikätkö. Niitä saa nyt taas tehdä, mutta maailmanlaajuisesti vain 4000. Joten Oulu on kyllä aika hyvin edustettuna.

Virtuaalikätkön tarkoitus on vain esitellä joku paikka tai asia. Täällä Oulussa aiheena olivat oululaisesta historiasta kertovat patsaat. Käynti siellä pitää todistaa valokuvin. Ja me oltiin emännän todisteita!

Ekaksi mentiin Toripolliisi-patsaalle. Toripollisilla on on ihka oikea esikuva muinoin torilla järjestystä valvoneesta polliisista. Patsas on Kaarlo Mikkosen tekemä ja se paljastettiin vuonna 1987. 


Meitä nyt ei paljoa näy ja emännän kaverista Koostakin vain hiukset. Oululaiset vastustaa kaikkea uutta ja muutosta entiseen. Tämä patsas aiotaan siirtää torin toiselle laidalle. Ja sehän ei oululaisille käy! Yksi peruste oli mm. että valokuvien ottaminen ilta-auringon vastavaloon on hankalaa. Hmm...

Sitte me siirryttiin Tiernapoika-patsaan luo. Tämä patsas on Sanna Koiviston tekemä vuonna 2014. Herodeksen miekka on jo kertaalleen mennyt poikki, kun joku humalapäissään sai sen katkaistua.


Herodeksen miekka kesti kuitenkin meidän vetovoiman. Ja kuulkaas, tämä patsas siirrettin tähän Isokadulle viime vuonna Kirkkokadun päästä. Osa oululaisista ei ole vieläkään toipunut patsaan siirrosta. Kamalaa...

Viimeisenä kohteena oli niin ikään Sanna Koiviston teos Ajan kulku vuodelta 2005. Siinä on monta pienoisveistosta alkaen Ruotsin kuningas Kaale IX:sta, joka perusti Oulun kaupungin. Patsaan hahmot kuvaavat eri hahmojen kautta Oulun kehitystä. Me ollaan kiinni kännykkäpisnesmiehessä.


Muurin päässä istuu pieni Martti-poika, joka on melko usein puettu ihmisten toimesta. Nyt Martilla ei näyttänyt olevan edes pipoa päässä. Mutta olihan mukava kaupunkikierros. Vitokin osasi käyttäytyä ihan hyvin. Rapsujakin saatiin vastaantulijoilta.

Sitte mentiin vielä yhdelle kätkölle, metsänreunaan.


Vito: Mä oon kasvanut hirmuisesti, ihan kohta oon Hugon kokoinen 😊.

12 kommenttia:

  1. Olettepas suloisen näköisiä geokätkeilijöitä, hyvin jaksoi Herodes ja kännykkapisnesmies pitää teitä hihnasta vaikka teissä varmaan virtaa riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä on Vitolla vielä opettelemista, miten hihnassa kuljetaan vetämättä. Emäntä sanoi, että se hauis kyllä kasvoi taas hiukan. Patsaat onneksi kestivät. :)

      Poista
  2. Mukavannäköistä keokätköilyä! Patsaiden siirtelystä tuli mieleen, että miettikääpä tamperelaisparkoja, jotka joutuvat olemaan ilman Hämeensillan patsaita muutaman vuoden! Onneksi ne sen jälkeen tulevat sentään takaisin samoille paikoilleen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti osaavat astella patsaat millilleen samoille kohdin. Muutoin joku tarkkasilmä älähtää...

      Poista
  3. Kommeita on patsaat. Ja patsaehen kahtelijat :) Tuota torj´polliisija seon kuulema äettii käänynnä tervehtimässä vuan nuo muut on näkemätä. Männäviikollahan ne nuore emännän kansa olj sieläpäen saekkaroeneet. Ne ee kaet mittää keokätkojä sielä ollunna ehtimässä ku ihavvuan lommaelemassa. Ja vielä iliman meekäläestä! Teellä näkkyy kyllä olovan tuo posseeraastaeto kympin luokkoo, nii hienosti ootta malttanna sielä immeesvilinässä olla kuvissa. Ee oes onnistunna meekäläeseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule Iivari, sä et tiedä kuinka monta kuvaa meidän emäntä otti. ja sitte pisti suurimman osan tietokoneen roskikseen. Miksi se haittaa, jos ollaan vinksin vonksin?

      Poista
  4. Jaahas, että on tommosta virtuaalikätköilyäkin, pojat. Pitäskö kertoo meijän äipällekin, joo. Hianot posetukset ja villapaidat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joop. Ainakin nämä kätköt oli helppo löytää, kun asutaan pelipaikoilla. Muualla voi olla vähän haastavampaa. Ja villapaidat tuli Viton mukana. Isompi varmaan tarkoitettu Vitolle, kun se vielä vähän kasvaa. Mutta onneksi on kaappi täynnä vaatetta Hugolle.

      Poista
  5. Geokätköily on hauska harrastus kun siinä tulee samalla nähneeksi erilaisia, uusiakin paikkoja, joihin ei olisi muuten keksinyt mennä. Ja vanhoista tutuistakin paikoista voi ilmetä geokätköilyn myötä jotain hauskoja uusia puolia.
    Meidän perheessä harrastettiin sitä kanssa aktiivisesti joitakin vuosia sitten, siten että mies etsi kätköt ja minä kuljin mukana kameran kanssa =) mutta nyt se on jäänyt taas vähän vähemmälle.

    Söpöt pojat sinulla, geobostonit :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän emäntä aloitti geokätköilyn juuri siksi, että olisi aina joku päämäärä lenkille. Ettei tarvitse sitä samaa ympyrää aina kiertää. Tosin lähikätköt oli aika nopeaa haettu. Joten nyt ajetaan autolla aina johonkin uuteen paikkaan ja lenkkeillään siellä!

      Poista
  6. Olette te niin komeat koirapojat! Hienosti esittelitte noita Oulun patsaita. En kyllä ymmärrä, mitä tuollainen patsaiden siirtely meinaa. Eikö sille olisi parasta katsoa sopiva paikka heti alkuun, niin ei tarvitse sitten aikojen saatossa vaihdella? Ymmärrän niitä oululaisia.
    Minä kirjoittelen täällä nykyisin ihan ilman kaveria. Eka poistui koirien taivaaseen 28.11., kun se oli edellisenä iltana käynyt kahdesti mun kimppuun ja purrut molempiin käsiin aikamoiset haavat sekä toiseen jalkaan. Olimme kahdestaan kotona, joten minun oli vaikea saada sitä irti itsestäni ja hyökkäykset tapahtuivat niin yllättäen ja ilman mitään ihmeellistä tapahtumaa, etten voinut edes käsittää sen purevan mua. Jonkinlaiseen shokkiin menin varmasti heti, kun en sitä tilannetta ihmeemmin edes muista, miten sain sen takapihalle ja irti käsistäni. Kun mies sitten tuli yöllä kotiin metsästysmatkalta pohjoisesta, hän oli kauhuissaan koiran tekemisistä. Niinpä kun pojat olivat käyneet Ekan hyvästelemässä tiistaina päivällä, lähti Eka ja mies mökille, jossa Eka sitten lopetettiin. Nyt sillä on hautapaikka siellä mökin vieressä, jossa sekin aina kovasti nautti kesäpäivistä. Meillä on sitä kauhea ikävä ja vaikka kädet ovat rumat ja ruvilla ja arvilla, niin silti ottaisin sen takaisin. Vaikka järki sanoo, että enää sitä ei voinut jättää henkiin. Jos seuraava kohde olisikin ollut naapurin pikku poika tai joku muu vieras. Se vaan oli meille niin rakas! Ehkä joskus on uuden koiran aika, mutta ei vielä. Minun pitää elää tämä tilanne ensin pois.
    Näistä uutisista huolimatta oikein hyvää joulunalusviikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... Näin maallikkona voisin sanoa, että Eka on ollut varmaankin kipeä. Koirat eivät näytä kipua. Mutta sitten paha olo purkautuu vaikka edellä mainitulla tavalla. Nyt paljon voimia teille sinne. Me kaikki ollaan tosi surullisia teidän puolesta. Aika parantaa haavat, mutta kaikkia ei koskaan.

      Hyvää joulunalusviikkoa sinnekin, kaikesta huolimatta.

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!