Tuossa yksi päivä kun me oltiin lenkuralla erään leikkipuiston lähettyvillä, sieltä tuli kaksi pikkupoikaa puhuttelemaan mua. Mähän kyllä tykkään siitä ja nuolen aina kaikkien lasten nenät puhtaiksi. Sitten toinen niistä pojista kysyi "kuglh vanghl too koilh o?" Mitä, kysyi emäntä ja taas sama kysymys "kuglh vanghl too koilh o?" Johon emäntä vastasi tiplomaattisesti "En mää tiedä". Sillon toinen pikkupoika sanoi ihmetellen "Eksää tiedä kuinka vanha tuo koira on?" Aha. Selvisi. Jos joskus meidän koirien kieli on vähän vaikeaselkoista, mutta omistaja ymmärtää koiraansa (useinmiten) aina, niin myös tuon pikkupojan kaveri ymmärsi kaveriaan täysin. Emännän mielestä somaa...
Muutoin oon edelleenkin sisustanut...
ja piilotellut puruluita...
enkä viitti aina poseerata...
mutta merkkini mä jätän!
No ee oo pakko posseerata jos ee taho! Ja luista pittää pittee huolj. Ja ehottomasti on jätettävä kulukumerkkisä. Iha oon sammoo mieltä sinun kansa nuista.
VastaaPoistaHyvästi soppii matonrannun värriin nuo jalakumet :D Sullon kyllä sisustajansilimee.
Mä vähän ajattelin, että ei haittaa, vaikka mä nuo kengät tuohon sohvalle tuonkin. Ne on vielä nimittäin aika puhtaat, kun emäntä pisti ne pesukoneeseen. Mökillä nimittäin sattui semmoista, että se astui niillä JONKU koiran kakkaan. En yhtään tiiä kenen...
Poista