sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Seinäjoella

Mä kävin vielä yhdessä näytelmässä. Mun emäntä sanoi, että se oli sitten mun viimeinen näytelmä. Todennäköisesti. Nyt mä sain arvosanaksi "erittäin hyvä". Mutta kun kaksi tuomaria on sanonut, että mun etutassujen askel on vähän liian lyhyt ja selässä on vähän liikaa kaarevaa linjaa, niin ei se sitten siitä muuksi enää muutu. Nyt mä alan ihan seurakoiraksi.

Ja kyllähän oli ressaava reissu. Ensinnäkin. Mun piti olla autossa yhteensä liki 700 kilometriä. Ja toiseksi. Ei musta oo hotellieläjäksi. Siellä kuului koko ajan kaikenmaailman ääniä. Ja munhan piti tietty olla tarkkana koko ajan. Mä en saanut oikein nukuttuakaan, kun se hotelli ei silleen kunnolla hiljentynyt koko aikana. Mun emäntä käytti mua vielä ulkona yhden jälkeen yöllä, kun mä olin niin levoton. (Ja siellä ulkona me nähtiin joku jookaava mies. Sillä oli pilkkihaalarit päällä ja se istui pikkupakkasessa tuijottamassa täysikuuta jalat ristissä ja kämmenet ylöspäin. Emäntä sanoi, että lähetään nopeasti sisälle...). Mutta muuten hotellissa oli mukavaa. Mä sain oikein tervetuliaispaketin.

Eli kakkapusseja, dental stiksejä ja pari herkkundaalipötköä. Jos mun yö maksoi siellä hotelli Lakeudessa 10€, niin tuon paketin arvo alensi hintaa ainakin puolella.

Mutta sitten kolmanneksi. Mä en syönyt enkä juonut koko reissussa yhtään mitään. En malttanut. Niin, paitsi yhden kinkkumakkarasiivun, jonka mun emäntä salakuljet... eiku ei jaksanut syödä ite aamupalalla. No, eipähän ollut turvotusta kehässä.

Ja kun oltiin hotelissa, niin hotellin sängyllähän kuuluu pomppia! Että semmoinen reissu.


8 kommenttia:

  1. Oivoi, rankkoja on noi näytelmäreissut ilmeisesti!

    Meillä pisin näytelmämatka kattimuksen kanssa on ollut lahden toiselle puolelle ja kyllä sekin vei veronsa. Puhumattakaan hotellihuoneesta, jossa kahden yön jälkeen TV oli mystisesti siirretty tasoltaan pöydälle (a la allekirjoittanut), WC:n oven tuuletusritilä irtosi (by NOT ME!) ja sängyn kuntoa en edes lähde erittelemään!

    Mutta ei ne tittelit tai sertit koiraa tai kissaa paranna tahi pahennakaan! Yhtä ihania ne on irtoaakkosista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tuomari oli tosi mukava, norjalainen Arne Fors. Paljon sanoi positiivista ja mukavaa, mutta hän arvosti selvästi enemmän isokoisia ja rotevia bossuja.

      Nyt on kotona syöty ja uni maittaa!

      Poista
  2. Olipa teillä järkyn pitkä näytelmämatka. Jösses sentään. Töpäkästi seisot hotellin sängyssä, tais olla sopivan pehmeekin. Noi herkut oli boonusta. Oikein hianoo, että hotellissa osataan arvostaa koiravieraita.

    Älähän huoli, kuomahyvä, ei meidän kaikkien tarvii olla samppiooneja, ollaan muuten vaan täydellisiä. Meijän äippä ressas hirmeesti näytelmissä, joita on ollu vaan 2. Onneks ei enää tarvii mennä, ku mulla on pihdit takakoivet ja Tuiskuhan on, joo Tuisku. Häntä pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotellissa oli kuulemma melkein yhtä paljon koiria kuin ihmisiä. Ja siksi siellä kuuluikin niin paljon ääniä. Ja tuoksui mielenkiintoiselle.

      Ja hih, meidänkin emännällä oli aamulla maha ihan plörinällä...

      Poista
  3. Tsiisus, mikä reissu. A-luokan reissu, sanoisin. Pehmee sänky ja omat ruoat. Mää olisin onnessaan. Miksi mää en pääse koskaan hotelliin, vaikka reissussa joskus ollaankin. Seinäjoki on tuttu paikka, kun oon siitä ihan läheltä Nurmoosta kotoosin niinku ne siellä sanoo. Äipän äippä asuu Etelä-Pohjanmaalla, joten oon muutenkin katellut Seinäjokea auton ikkunasta.

    Susta tulee sitten sohvaperuna, kun näytelmät on näytelty. Se on ihan hyvä harrastus, mutta vaatii joka päivä suunnattomasti harjoittelemista. Ylös-alas-hyppimistä, nukkumisharjoituksia, käsinojalla päivystämistä jne.

    t. Ollikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin emännän mummu oli kotoisin Etelä-Pohojanmaalta, Isoosta Kyrööstä. Kun mummun äiti oli tullut miniäksi anoppilaan, se oli ensimmäiseksi sanonut "Kartiinit ikkunoihin ja hevosia ei kengitetä tuvassa!". Ja jotenkin musta tuntuu, että mun emäntä on perinyt jotain samantapaista komentelu-geeniä.

      Kyllä mä aion viettää aktiivista seurakoiraelämää. Lenkurointia, mökkeilyä ja kaikenpuolista vahtimista. Kuten postin tulon ilmoittamista jne.

      Poista
    2. Mun äipänäipän suku on Jalasjärveltä. Siellä isomummu sanoi aina jotain asiaa siunatessaan, että voi ievana noita!

      Poista
    3. :D :D. Mummut on parasta. Myös meille koirille!

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!