Kun mun emännän tytär oli pieni, se oli kerran kuulemma istunut tosi kauan ja nätisti syöttötuolissaan. Kun emäntä oli mennyt katsomaan, että mitenkäs se viihtyy siinä niin hyvin, niin tyttärellä oli ollut sakset käsissään ja se oli leikannut ja hapsuttanut pöytäliinan reunan "oikein somasti".
Sama on vähän meillä koirilla. Jos on pitkään epäilyttävän hiljaista, on jotain tekeillä. Tänään mä puuhastelin aika pitkään parvekkeen pöydän alla, ja tulos oli tämä:
kroko on kuulemma nyt terminaalivaiheessa. Emäntä haki tuohon samaan kuvaan Keijokekon. Siitähän on kuva tuolla aiemmassa postauksessa. Keijokekko on mun ihka eka lelkku, jonka mä sain autoliikkeen sedältä, kun se on kans koiraihmisiä. Ja emäntä on säilyttänyt sen jonkinlaisena muinaismuistona. Kroko on sitten mun toiseks vanhin lelkku. Ostettu ennen mun tänne tuloa, Helsingistä. Mutta nyt se kuulemma pistettiin roskiin...
Kroko kantoi kortensa kekoon poikkitieteellisen innovaatiotutkimuksen hyväksi. Kaikki kunnioituksemme Krokolle ja tutkijalle toivomme lisää apurahoja herkkunaksujen tai rouskuluiden merkeissä.
VastaaPoistaNaksut ja muu pikkupurtava kelpaa. Jostain syystä mä en oikein luista välitä. Emäntä osti kerran sellaisen ydinluun mulle, mutta en tykännyt. Se annettiin mökkinaapuri Jepelle. Se on harmaa hirvikoira.
Poista