Wappujekku

Tiiättekö mikä on Vogue? No se on semmoinen lehti, johon kuvataan vaan kauniita ja komeita. Ja mä oon nyt siinä kansikuvapoikana! Tuossa kuvassa mä oon mun ekan näytelmän jälkimainingeissa. Tuon neitokaisen nimeä en muista tiedä, mutta ei se ainakaan mun emäntä oo. Ehkä 30 vuotta sitten olisi voinut ollakin.. Khih, hih...

Aprillia, aprillia! -Ai, nytkö onkin Wappu tulossa? Mitä eroa on aprillipäivällä ja Wapulla? Aprillipäivänä jekutellaan ja Wappuna julkaistaan kaikenmaailman huumorilehtiä eikä niissäkään oo totuutta lähimaillakaan. No kuiteski, mä oon siinä, ja mun emäntä (yllytyshullu kun on) sai idean Ollin plokista käydä kokeilemassa photofunia sivustoa. Helppoa ku heinänteko, sanoi emäntä. Vaikka se onkin aika tumpelo näiden tietokoneiden kanssa.

Mökillä

Nyt me sitten päästiin yön yli reissulle meidän mökille. Kyllä on kuulkaa hankala näin city-koiran sopeutua taas tuollaiseen maalaiselämään. Päivät kyllä menettelee, kun mä saan juoksennella vapaana, mutta ne illat, yöt ja aamut. Mun mökkiunia häiritsi

a) "ainaskin sata" peipposta
b) 20 teertä jotka piti aamu neljältä diskoa järven jäällä
c) 4 kurkea jotka tappeli koko ajan
d) joku pöllö
Yritä nyt siinä keskittyä rauhalliseen yöuneen.

Mulla on mökillä tämmöinen rispii.

HEITÄ!

Mun rispiiiii !!!

Vahti

Eikös koirien tarkoitus oo olla vahtina? Vahtia päällepäsmärinä kaikkea, mitä kotona tapahtuu ja olla sanamukaisesti myös vahtina? Mä oon tosi hyvä vahtikoira. Mä tiedän, milloin mun isäntä ja emäntä tulee töistä ja vahdin ulko-oven takana, että olen heti heitä vastassa. Sitten aina kun meidän ovikello soi, mä haukun ja ryntään ovelle. Ja jos televisiossakin soi ovikello, mä haukun ja ryntään ovelle. Joo, mä tiedän, että jossakin koiria opetetaan olemaan haukkumatta, kun ovikello soi. Mä ilmoitan myös, milloin posti tuli, Silloin mä en hauku, juoksen vaan ovelle ja näytän, että tänne tuli jotain. Mutta meillä käy niin harvoin ketään, että ei mun päntiönään tarvi haukkua. Ja onhan se hyvä ilmoittaa isäntäväelle, että joku tuli, ja MÄ puolustan teitä. Oonhan MÄ niin suuri ja voimakas!

Yksi mun tärkeä tehtävä on vahtia isännän työsalkkua reppua.

Uudet lelkut!

Vihdoin ja viimein mun emäntä järkevöityi sen verran, että se antoi mulle sen työkaappiin piilotetut lelkut mun käyttöön. Ne on ollut siellä jo jonkin aikaa, mä oon nähnyt ne.

Aamu aloitettiin kuitenkin ihan rauhallisesti. Mä yritin pysytellä peiton lämmössä mahdollisimman pitkään. Sitten päivällä murtauduin meidän makkariin ja pömistelin emännän tyynyllä. Kuten olen jo aiemmin maininnut, kumikiila - piis of keik.

Tämmöiset lelkut sain - hei, tuliko postia? Tuon vihreän reikäpallon sisällä on tuommoinen keltainen pikkupallo ja se vinkuu koko ajan kun sitä liikuttaa. Emännällä meni kuulema hermo ensimmäisen minuutin jälkeen. Tuo pienempi pallo on semmoinen menttooli-pallo. Sen pureskelun pitäis puhdistaa ja hoitaa hampaita sekä raikastaa hengitystä. Mä kyllä itseasiassa vaan paiskon sitä lattialle. Senkin kanssa emännällä meni kuulemma hermo. Kun se on niin raskas ja mä oon niin voimakas, niin koko lattia tärähtää. 

Nyt onneksi ilma selkesi ja pääsen pitkälle lenkuralle. Lelkut saa levätä hetken aikaa.