Muinaismuisto

Hugo ja Vito: Siis joskus kauan, kauan sitten, kun emäntä aloitti tämän plokin kirjoittamisen, meillä oli Elvis. Ja Elviksellä oli rispii, joka joutui heikoille jäille. Ja siitä on aikaa ainakin viisi vuotta.

Ja kun me ollaan semmoisia mestarietsiviä, niin me löydettiin viikonloppuna se rispii!

Vito: Mikä tää tämmöinen lelu on, en oo ikinä nähnyt?

Hugo: Ai tää, tää on rispii, isäntäväki voi heitellä sitä ja me otetaan (lue minä) otan sen aina kiinni.

Hugo ja Vito: Se rispii joutui joskus heikkojen jäiden aikaan järven jäälle. Ja kun virtaus käy sinne meidän mökkiä kohti, niin sinne virta oli sen tuonut. Me kyllä myllättiin vähän liian kaukana mökistä... Mutta sen tuloksena löydettiin tuo rispii. Muovi on näköjään kestävä materiaali. Onneksi tuo ei mahdu meidän mökillä minkään vesieläimen suuhun.

Hugo: Nyt chillaillaan!

Vito: Tässä on kuva meidän mökin nurmikosta. Se on oikeastaan ihan tuommoisen näköinen kauttaaltaan. Mä oon nimittäin mestarisilppuaja. Tuosta löytyy ainakin kymmenen puupalan pätkää!

Ja lopuksi rispiin tarkistus!

Kyllä se on Elviksen rispii!

Se oli juhannus...

Hugo ja Vito: Juhannus sitten tuli ja meni. Alkuun sateli niin, että oltiin aatto kaupungissa, mutta juhannuspäivänä lähdettiin sitten mökille. Sääkin parani ihan mukavaksi. Ja voi että kun me juostiin mökillä... Portti systeemi on nyt sellainen, että me ei päästä siitä läpi, valitettavasti...

Mökillä meille paljastui ylläripylläri: oma uima-allas. (Emäntä oli sen ilmeisesti mielenhäiriössä ostanut...)

Hugo: Joten minähän tiesin heti, miten altaan kanssa toimitaan, mutta Vito ei ymmärtänyt tuon hauskuuden päälle mitään. Vesi viilentää mukavasti ja pitää paarmat loitolla.

Vito: Vielä en uskaltanut mennä polskuttelemaan. Mutta mylläsin pitkin mökkitonttia monta tuntia. Ja illalla mun naama näytti tältä...

Emäntä kauhistui... Silmät turvoksissa, kuono turvoksissa, pyllyn reikä turvoksissa... Siis siellä mökillä oli hevosen kokoisia paarmoja. (Missä lie Vito tonkinut, emännän huom.). Mutta aamuun mennessä olin taas ihan itteni näköinen.

Hugo ja Vito: Kun tultiin takaisin kaupunkiin, niin ei jaksettu muuta kuin nukkua. Citykoiralle maalaisjuhannus on tosi rankkaa.

Emännän divaani on verhoiltu uudelleen...

Ja Vitokin löysi hyvän pedin...

Moro sano poro

Moro!

Hugo ja Vito: Ollaan taas oltu pois linjoilta hetki. Ja ette ikinä arvaa syytä. Tietokone... Taas on uusi kone messissä ja ehkä nyt lyyti kirjoittaa vähän sukkelampaan. Niin vain se meidän melkeinpä tasan vuosi sitten korjattu kone teki täys paussin ja lopetti toiminnan. Onneksi kaikki vanha tieto saatiin siirrettyä tähän meidän uuteen koneeseen. Paitti ku emäntä sai tämän perjantaina, se ei saanut tätä auki. Piti odottaa maantaihin. "Ai, niin, se salasana on 1". Melkeimpä kaikkea emäntä ehtikin jo kokeilla.

Aurinko paistaa ja silmät on kiinni... Mutta komeita ollaan.

Muuten ollaan oltu mökillä. Vito on kehittänyt karkailun huippunsa. Löytää aina tien ei sallituille maille. Niinpä mökin porttisysteemiä on kehitelty. Jatkona on tikapuita ja saavia. Muuten se karkailu ei niin haittasi, mutta kun mökin lähistöllä on nähty susi, ilves kahden poikasen kanssa ja maakotka... Villiä luontoa siis.

Vito: Tosi mahtavaa olla mökillä vapaana. Ja sitten illalla olenkin ihan kanttu vei... Ihan sama nukunko kopassa vai ulkopuolella...

Hugo ja Vito: Autoilu on mukavaa. Hugolla on jo olemassa turvavyö (mutta ei tässä kuvassa...) Vitolle ostetaan samanlainen. Viton koko alkaa olemaan siinä mittasuhteessa, että paljoa ei enää tule kokoon lisää.

Vito on vähän rimpula. Vai onko Hugo pikkuisen pläski?

Vito: Ehkä mä vähän vielä vahvistun tuosta...

Kesän maku

Hugo: Nyt on vasta toukokuun puoliväli, mutta kylläpä on ollut lämmintä. Me aloitettiin meidän mökkikausi viikonloppuna. Mulla oli siellä yksi ainoa harrastus: sammakoiden metsästys.

Mä jaksoin seistä ja vaania niitä sammakoita tuossa rantavedessä monta tuntia. Välillä emäntä pakotti mut lämmittelemään, mutta enhän mä kauan malttanut olla pois rannalta.

Mä opin pian oikean tekniikan. Kun rantavedessä seisoo ihan hiljaa, niin ne sammakot tulee pikkuhiljaa siihen rannalle. Sitten niitä voi räpsiä tassulla. Ja sitten ne lähtee lipettiin. Mä huomasin myös, että se hassu ääni, kurnutus, tulee niistä sammakoista. Ja missä kurnutus kuului, siellä oli sammakko. Eiku ääntä kohti. Uimaan mä en vielä tohtinut.

Vito: Mä olin ekaa kertaa mökillä yötä. Ensin me juostiin Hugon kanssa mökin ympäri kilpaa. Sitte Hugo keksi ne sammakot.

Aluksi mäkin yritin pyydystää niitä, mutta minusta tosi tylsää hommaa. Niinpä nakertelin oksan kappaleita Elviksen haudan äärellä...

levähtelin aurinkotuolin alla...

ja mikä parasta: karkasin 😊. No en mä nyt ihan silleesti karannut, mutta menin tosi kauas rantaa pitkin. Tulin kyllä takasin, kun mua huudeltiin, mutta en ihan heti. Sitte kun isäntäväki meni saunaan, mut teljettiin mökkiin sisälle. Kuulemma turvallisuussyistä. 

Hugo: Joten illalla oltiin ihan kanttuvei, etenkin minä... Ja sohva on vanha tuttu sininen 😉.