Toipilaana

No nyt se on ohi, se meidän kassileikkaus. Kymmeneltä oltiin ellillä ja yhdeltä päästiin kotiin. Meidän oma elli, Mari, oli talvilomalla, joten meidät leikkasi saman eläinlääkäriasema Lemmikin lääkäri Riitta-Liisa. Riitta-Liisa oli myös oikein mukava ja pätevä lääkäri. Ja puhelias. Hän ehti mm. kertoa, että hänen kurssikaverinsa Heikki on Lennun eläinlääkäri ja sillä meriitillä hän oli päässyt myös itsenäisyyspäivän vastaanotolle 😊.

Tämä päivä me todennäköisesti vaan pötkötetään. Sohvalla on pyyhettä sun muuta imukykyistä, koska saattaa olla, että pissaa voi vähän lirahtaa, kun ollaan niin pökkerössä. Elli sanoi, että lattialämmitetty pesuhuoneen lattia olisi meille paras paikka, mutta eihän me nyt sinne jäädä!

Ja täällä Oulussa ei ollut missään myynnissä meille sopivia sterilisaatiohousuja, joten emäntä osti kaupasta meille tuommoiset vauvojen vaippauimahousut. Ne onkin kyllä kätevät ja varmasti halvemmat kuin ne sterkka-housut. Nuo maksoi alle kympin kappale Prismasta. Vitolla on koko 70 ja Hugolla koko 80.

Huomenna ollaan jo varmasti virkumpia. Yhdesti on käyty  ulkona pissalla. Muuten otetaan lunkisti.

Kamalan kylymä talavi ilima

Moro taas kaikille! On ollut pikkuisen plokihiljaisuutta. Kun mitään ei oo tapahtunut. Täällä on ollut toista kuukautta aivan kamalan kylymä talavi ilima. Vasta tännään päästiin kunnon lenkuralle. Luntakin on aivan mahottomasti.

Vito:

Arvaatteko, miksi meillä ei ole mattoja lattialla? Koska joku on pissannut ne ihan läikikkääksi. Arvaatteko kuka? Emäntä sanoo, että mulla on nyt tosi paha murrosikä. Ja se ole koskaan kuulemma hävennyt yhtä paljon kuin eilen. Kun se vei ne pissaläikkäiset matot pesulaan. Etenkin keittiön pöydän alla oleva matto oli ihan kamala. Pöydässä kun on nääs jalat ja niihin on erittäin hyvä merkata...

Hugo:

Niinpä meillä on tiistaina kummallakin kassileikkaus. Mulle sitä perustellaan sillä, että tyttökoirien kiima on tosi koettelemus uroskoiran eturauhaselle. No ei mun mielestä. Musta on tosi kiva vetää lujaa hihnassa ja nuolla kaikki tyttökoirien pissat... Tuo Vito nyt yrittää olla semmoinen päällepäsmäri ja merkkaa kaikki paikat muka SEN omiksi. Ja kylmä on ollut. Me ei haluttais millään lähteä esim. iltapissalle. Nehän jäätyy ne kassitkin siellä kylmässä.

Emäntä:

Vito on kyllä ihan eri maata kuin Elvis tai Hugo. Todellinen pieni pippuripakkaus! Jo nyt Vito yrittää ottaa johtajakoiran aseman perheessä. Niinpä päädyimme molempien koirien kastraatioon. Ihan niin kuin tuossa edellä mainitsin. Toivon sen vähentävän merkkailua ja rauhoittavan kotielämää. 

Koirat tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Nukkuvatkin joskus vierekkäin. Mutta kun minä olen päikkäreillä, Vito tulee aina polvitaipeeseen ja Hugo mahan puolelle nukkumaan 😍.

Treffeillä

Meillä oli tänään mahti päivä! Me päästiin treffeille meidän plokikamu Neron kanssa. Nero on matkalla kohti Rovaniemeä ja pit stoppi sattui sopivati tähän Ouluun.

Paitsi mehän olitiin myöhästyä noilta treffeiltä emännän takia. Koska kamerahan piti ilman muuta ottaa mukaan, niin emäntä huomasi, että siitä oli akku loppunut. Oli kuulemma ihan vahingossa jättänyt kameran on-asentoon... (ei ollut ensimmäinen kerta). Onneksi oli vara-akku ladattuna. Emäntä aikoi samantien pistää akun lataukseen, mutta se ei löytänyt laturia mistään. Ei hyllyltä, ei kaapista, ei laatikosta... ja sitten pitikin kiirehtiä treffeille.

Nero ei ollut yhtään semmoinen leuhka stadilaispoika, niinku ois voinut olettaa. Nero oli erittäin kiltti, lempeä ja pitkäpinnainen. Ai niin, Nero asuu Vantaalla, mutta kyllä se oululaisille on sitä tsadia... eiku stadia.

Harmi, kun sattui tähän mennessä yksi talven kylmimmistä päivistä. Mehän ollaan jotenkuten kylmyyteen totuttu, mutta Nero taisi olla vähän ihmeissään. Yhdessä käveltiin hienosti pikku lenkura ja vähän nuuskuteltiin toisiamme. Neroa kuulemma jänskätti niin paljon, että se ei edes hokannut pissata. Ei muuten mekään...

Mutta oli kiva tavata! Toivottavasti tavataan vaikka kesällä vähän lämpimimmissä tunnelmissa.

Se laturi? Se löytyi siitä pussukasta, missä on kaikki muutkin laturit...

Talven turinoita

Hei taas kaikille!

Hugo ja Vito: Me oltiin joulun jälkeen kymmenen päivää putkassa. No, vitsi vitsi. Ei se ollut mikään putka, vaan koirahoitola vierashuone Kempeleessä. Koirahoitolan isäntä Simo tekee tosi ansiokasta työtä mm. löytökissojen kanssa. Tämä koirahoitola on niin arvostettu, että paikka sinne pitää varata varmaan puoli vuotta ennen tarvetta.

Vito: Mä oon nykyisin merkkaaja numero yksi. Kahdesti oon saanut osuman suoraan emännän nilkkuriin. Arvaa, tykkäskö se? No, ei... kassit lähtee... Muutenhan mä oon koira numero yksi söpöysjärjestyksessä. Jouluna opin nostamaan jalkaa 🙂. Mutta kuulemma merkkaan ihan liikaa, niinku sisätiloissa...

Hugo: Tuo Vito on ihan kiva kaveri. Ja onneksi kaikki tuhmuus menee sen piikkiin, kih, hih. 

Meillä on ollut semmoista pikkupakkasta, joten aina on puettu, kun mennään ulos. Se on tympeää, joten mä päätin, että en auta ku puetaan ja mennään ulos.