Vuorten valloittajat, osa 2

Ihan aluksi meidän emäntä ilmoittaa, että tähän plokkaukseen voi tulla pieni katkos. Sen 8 vuotta vanha Apple tökkii niin pahasti, että tänään se viedään huoltoon tai ostetaan uusi kone. Joten seuraava plokiteksti tulee sitten paremmilla vermeillä.

Levin jälkeen me suunnattiin kohti Kilpisjärveä ja Saanatunturia. Ja koska emännän polvi kipeytyi niin paljon Leviä valloittaessa, me tyydyttiin katselemaan Saanaa vain alhaalta käsin. Siinä kun olisi ollut jyrkimmällä kohdalla 780 porrasta nuostavana. Oltaisiinkohan mekään jaksettu pomppia niin montaa porrasta ylös?

Poroja nähtiin ihan lähietäisyydeltä.

Täälläkin oli koiraperheen hyvä majoittua. Me oltiin Lappland hotelli Kilpisessä. Mutta ei saatu tervetuliaspussia...

Saanan jälkeen suunnattiin Ylläkselle. Ylläs me valloitettiin  gondolilla. Gondoli numero 38 oli koiragondoli. Meidän emäntä kärsii aivan hirmeestä korkean paikan kammosta ja se ei katsonut sieltä gondolista kertaakaan ulos. Tuijotti vain lattiaa. Me sen sijaan tutkittiin maisemia ahkerasti.

Huipulla oli huippua. Me juostiin ja kirmattiin edestakaisin.

Mutta kyllä tämmöinen vuorten valloitus imee koiralta kuin koiralta mehut pois. Onneksi Saaga-hotellissa oli jälleen pehmeät vuoteet.

Palataan asiaan, kun konehomma on kunnossa!

Vuorten valloittajat, osa 1

Joo, sitähän se matkalaukku tiesi. Me päästiin reissuun! Me lähdettiin Lappiin. Meidän emäntä on kuulemma saanut lapsena yliannostuksen lapista. Nyt kun se on pitänyt sellaisen yli 40 vuoden tauon, niin voi taas lähteä pohjoiseen. Ja kun se ei oo koskaan edes lasketellut, niin mitäpä sinne olisi ollut asiaa. 

Me tehtiin semmoin kolmen tunturin road trippi. Levi, Kilpisjärvi ja Ylläs. Levillä me majoituttiin Sokos Hotelli Leviin. Miten meistä tuntuu, että me ollaan nähty jonkun meidän ploki-tuttavan plokissa melkein samanlainen kuva? Ainaskin verhot olivat ihan samanlaiset.

Me saatiin oikein tervetuliaispussi. Pussin tärkein sisältö oli kakkapussit. Ja reissussa me majoituttiin koko ajan hotelleihin. Emäntä sanoo, että se saa tarpeeksi mökkeilystä meidän omalla kotimökillä. Ja lomareissulla ei kuulu tehdä ruokaa vaan on mukavaa, kun voi istua valmiiseen pöytään. Me ei kylläkään päästy ravintoloihin, meille se teki aina ruuat. Ja isäntä salakuljetti meille joka aamu pikkuiset pekoninpalat aamiaipöydästä, tirsk, tirsk.

Niin, ensin meidän emäntä haluaa hyvään hotelliin ja sitten kun me ollaan siellä hotellissa niin se sanoo, että "ei tänne makaamaan olla tultu". Voi että me käveltiin! Ja etsittiin niitä keokätköjä. Levillä kiivettiin tietenkin melkein Levitunturin huipulle.

Eli tuonne noin ja ylös!

Eipä ollut tunturin rinteellä paljon vastaantulijoita, joten me saatiin juosta ihan vapaina. Yksi koiruli tuli vastaan ja me nähtiin sama koiruli sitten Kilpisjärvelläkin.

Kiipeäminen oli yllättävn raskasta, ainakin emännän mielestä. Onneksi meillä oli omat juomat mukana, kun se huipulla oleva paari oli tietenkin kiinni.

Missä se henkilökunta viipyy? Me haluttais raikasta vettä!

Paluumatkalla nähtiin poroja.

Tuota noin... pitääkö koiran kakat kerätä, jos hotellin pääovella on poron kakkaa?

Ja Hugo väsähti vaelluksen jälkeen ihan totaalisesti. Onneksi hotellin vuode oli pehmeä.

Jatkuu...

Mutatassut

Hugo: Me nähtiin taas mun äiti Maya, mun sisko Peppi ja paikalla oli tietysti myös Elvis. Koirapuisto oli sateen jäljiltä vähän märkä. Pepin omistaja Emma sai meiltä monta halaushyppyä. Onneksi pesukone on keksitty.

Paikan kuningatar oli tietenkin Maya. Maya ei paljoa meistä nuorista välittänyt, seuraili vain tyynen rauhallisesti, että mitä ne hänen pentunsa puuhaavat.

Maya

Me muut sen sijaan kirmattiin pitkin ja poikin koirapuistoa. Paitsi Elvis. Se joutui taas lenkittimen jatkeeksi, kun se ihastui liikaa Peppiin.

Vasemmalta Peppi, Elvis ja Hugo

Mutta mitä tämä tämän aamuinen mahtaa tarkoittaa???

Tulva... taas

Elvis ja Hugo: Siinä kävi just niinku emäntä ennusti. Sitä kesää kesti tasan päivän. Täällä on koko kesäkuun tuullut, ollut kylmä ja SATANUT. Meillehän siitä sateesta ei ole muuta haittaa kuin että mökillä on taas tulva. Enempi emäntää surettaa maanviljelijät ja heidän vetiset pellot.

Mökkitie oli ihan tulvaveden vallassa. Suunta piti ottaa tien sivussa kasvavista heinistä, jotka kurkottivat tulvaveden yli. Emäntä ei edes uskaltanut katsoa, kun isäntä ajoi sen veden yli. Se pisti silmät kiinni ja painui matalalle. Käski isännän sitten sanoa, milloin ollaan taas kuivalla maalla.

No, nyt ei ollut pelkoa siitä, että oltaisiin karattu naapuriin. Eikä se ollut edes kotona.

Me taistellaan tässä kuvassa pallosta. Meillä on kyllä mökillä montakin palloa, muuta jostain syystä meille kelpaa vain ja ainostaan aina just se sama pallo, millä toinenkin leikkii. Ja takana näkyy tulvan valtaamaa nurmikkoa. Venekin olisi lähtenyt karkuun, ellei sitä sattumoisin oltaisi sidottu puuhun.

Hugo: Mä tykkäsin kahlailla tuossa matalassa tulvavedessä. Ja täydensin mun ruokavaliota syömällä runsaasti heinää. Plus napsin kukkapurkista emännän orvokkeja. Arvatkaas tykkäsikö se?