Kesäkuvia ja konmaritusta

Moro taas kaikille. Me ollaan oltu linjoilta niin kauan pois, että emäntä unohti, miten tänne kirjaudutaan... Onneksi salasanat löytyi ja me saatiin se kommentointikin jälleen onnistumaan. Eli selaimen vaihtaminen auttoi. Kiitos vinkistä!

Meidän elämä alkaa pikkuhiljaa palautumaan uomilleen. Me ollaan nyt semmoinen tiivis kolmikko. Kesä meni tosi sukkelaan. Me matkailtiin paljon.

Puolangalla (keokätköilemässä tietenkin 😊)

Tämä oli sellainen virtuaalikohde "Pororajan aita". Aita on tehty opiskelijatyönä moottorisahalla veistäen.

Sitte me käytiin Laihialla.

Nuukuusmuseo. Ei raaskittu käydä sisällä. Emännän mielestä kahvikin oli laihialaisittain laihaa ja pulla liian pieni...

Ylläksellä.

Windy Peak, Vito ei joutanut poseeraamaan.

Äkäslompolossa.

Jounin kaupan pihalla, maailman suurin poro.

Ja mökillä tietty.

Iso susi ja pikku susi. (Ei ole emännän ottama kuva, mutta siitä muutaman kilometrin päästä)

Mökin lähellä on kierrellyt pari pantasutta. Yksihän me nähtiinkin viime syksynä. Ne kuuluu semmoiseen Palosaaren laumaan jonka liikkeitä pystyy seuraamaan riistakeskuksen sivuilta. Emännän serkku pääsee ajokoiran gps-laitteella susien taajuksille ja yksi susi oli mennyt ihan siitä meidän mökin takaa. Niinpä emäntä kutsuu meidät aina hyvissä ajoin sisälle. Yhtenä iltana Hugo oli hirmuisen levoton ja ei mennyt ulos. Aamulla oli sitten kakka toisen makuuhuoneen lattialla. Ja semmoista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Hugo varmaan haistoi jotain...

Sitten sitä konmaritusta. Emäntä on siivonnut kaappeja oikein tosissaan. Ja ihmettelee, että mistä sitä tavaraa kertyy. Tämä emännän pojan nalle löytyi yhden kaapin nurkasta. Se haisi pahalle ja sen saa kuulemma heittää pois. Vitosta se oli kumminkin vihollinen, jolle piti murista ainakin puoli tuntia.

Onkelma!

Me alettiin vastailemaan ja kommentoimaan muiden plokeja, mutta se ei onnistu. Painetaan vastaa, kirjoitetaan teksti ja lähetetään. Teksti häipyy jonnekin. Samoin jos vaihdetaan paikalle se URL osoite? Me tarvitaan apua.

Ja sanotaan näin kaikille, että iso kiitos osanotosta. me pärjäillään täällä, pienin askelin eteenpäin.

Yksinhuoltaja

No niinhän siinä kävi, mitä me on pelätty koko talvi ja kevät. Meidän isäntä nukkui pois. Emäntä sanoo, että hän kattelee tuolta pilven reunalta meidän puuhia.

Pitkän sairaalajakson aikana me on silti yritetty pitää rutiineista kiinni. Käytiin emännän kanssa perinteisellä mökin kevätkatsastus reissulla huhtikuun alussa.

Jää kesti vielä meitä, mutta emäntä ei tohtinut jäälle astua.

Sitte me on källäilty kaupungilla ja saatu mukavia kommentteja. Paitsi kerran, kun emäntä oli ihan mietteissään ja Vito nosti jalkaa kukkapurkille. Silloin joku sanoi isoon ääneen "tuon jos tekis ihminen, niin sakkoja tulisi...". No, emännällä oli ajatukset ihan muualla.

Sitte meidän vakkarilenkille on ilmestynyt kaupungin tarjoamia kakkapussi telineitä. Aina me siitä pari pussia otetaan mukaan, kun eihän se hätä just siihen telineen kohdalle satu.

Ouluhan on Kauko Röyhkän keksimän sloganin mukaan "Paska kaupunni" ja pussitkin on nimetty sen mukaan.

Mutta nyt meidän elämässä alkaa siis uusi jakso. Me yritetään olla ahkerampia plokkaajia. Varppina ollaankin, koska onhan tämä mukava seurustelutapa.

Bostonitavaraa

Jos harrastaa jotain, niin näköjään aiheeseen kuin aiheeseen löytyy jotain rekvisiittaa. Niinku meihin bostoneihin.

Emännälle on kertynyt tämmöinen arsenaali tarpeellista ja ei niin tarpeellista bostoni-tavaraa. Viltti, pipo, tyyny, meikkipussi, pikkupussi, toinen pikkupussi, korvikset, riipus, rintaneula, kassi ja sukat. Paitti että nuo Ted Bakerin koirat on mitä ilmeisimmin ranskiksia, mutta mitäs me pienistä 😉. Eniten emäntää harmittaa, ettei se ostanut sielä Rhodoksen pikkuputiikista enempää noita tyynynpäällisiä. Niitä kun oli siellä vaikka minkälaisia.

Vito: Tarkensit sitten vain Hugoon tämän kuvan...

Hyvää viikonloppua kaikille kamuille! P.S. Meille ostettiin tänään joulukinkku. Sitten on juhlaa, kun se paistetaan!

Päk in pisnes!

Terve taas kamut! Me ollaan tosiaan oltu pois linjoilta jokin aikaa. Niin kauan, että emännän piti kaivaa tämän plokin salasana jostain sen salasana-vihkosesta. Meidän isäntä oli ja on vieläkin vähän sairas, mutta suunta on parempaan päin. Nyt se on käynyt jo kolme kertaa kuntosalillakin. Joten eiköhän tässä pystytä jo hengähtämään. Siitä tuli kerralla eläkeläis-papparainen. Ja sehän on meidän kannalta hyvä. On nääs päivälenkittäjä aina kotona!

Mitäs me ollaankaan puuhailtu? Ollaan lenkkeilty ja tietty keokätköilty. Emännällä alkaa olemaan 3000 kätköä plakkarissa. Eilen käytiin pistämässä meidän kesämökki talviteloille. Ja voi kauhistus! Me kyllä tiedetään, että siinä lähistöllä pyörii susi/susia. Mutta kun me lähdettiin sieltä mökiltä, niin parin kilometrin päässä meidän mökistä juoksi susi tien yli! 😬 Siinä lähistöllä oli hirviporukka ja se susi varmaan hermostui niihin ja lähti niin rohkeasti liikkeelle. Emäntä sanoo, että me kyllä mahdutaan samalle neliökilometrille, mutta samalla alkoi suunnitelma aidan rakentamisesta mökkitontin ympärille.

Tuo Marimekon Kaivo sopii muuten aika hyvin meidän värimaailmaan. Etsi kummastakin kuvasta kaksi bostonia!

Ja kyllä on ollut harmaita päiviä! Tässä vielä muisto alkusyksyltä. Ollaan Raahessa Hummastivaaran traililla. Emäntää väsytti loppuvaiheessa, meitä ei!

Mitä nyt vähän sitte kotona...

Huolia, huolia...

Hei taas kamut! Me tultiin vaan ilmoittamaan, että elossa ollaan. Mutta muutoin ei mene kovin kovin hyvin. Meidän isäntä on hirveän sairas. Nytkin sen on sairaalassa. Me toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Emännän kanssa tehdään päivittäisiä lenkuroita ja käydään joskus mökillä. Niin ja geokätköilemässä 😀. Siitä saa virtaa niin me kuin emäntäkin.

Pilpajärven virtuaalilla.

Mökillä. Kirjoitellaan taas kunhan jaksetaan.

Kahden kerroksen väkeä

Hugo ja Vito: Kyllä on ollut pitkä kuuma kesä. Me ei olla jaksettu tehdä oikein mitään. Mitä nyt mökillä ollaan käyty juoksemassa ja emäntä on kastellut sen istutuksia. On ollut niin kuuma, että emäntää on ahdistanut olla mökillä, kun siellä kaiken lisäksi on hevosen kokoisia paarmoja. Ei voi olla ulkona, ei voi olla sisällä ja ei voi lämmittää saunaa, koska silloin mökin lämpötila nousee aivan liian korkeaksi.

Ja kaiken kukkuraksi emäntä löysi nurmikolta tämän:

Ainakin 30 cm pitkä kyyn vaihtonahka. Ei koskaan, ei koskaan mökillä ole tavattu käärmeitä ja sitten nyt... Toivottavasti oli yksinäinen ohikulkija ja kuuman kesän aikaan saama tapaus. Emännän sydän kyllä tykyttää nytkin kauhusta.

Vito: Ja kun ollu kuuma, niin jopa lattia on tuntunut mukavalta paikalta nukkua. Mulla on kaksi suosikkipaikkaa: sohvan alus ja isäntäparin sängyn alus. Oon kuulemma hyvä siivoamaan pölyjä.

Yritin mä kyllä nukkua parvekkeellakin, mutta tuommoinen +34°C parvekkeella on kyllä bostonillekin liikaa...

Hugo ja Vito: Sitte meillä kävi kylässä tuommoinen vaahtosammuttimen kokoinen kaveri. Sepä oli tosi reipas, eikä pelännyt meitä yhtään, vaikka aluksi me tietenkin vähän hösellettiin. 

Me keksittiin heti yhteinen puuha: lehtien kiskominen luettujen lehtien korista ja niiden repiminen. Voi että meillä oli hauskaa!

Treffit Neron kanssa

Hugo ja Vito: Tänään me oltiin treffeillä meidän plokikamu Neron kanssa. Mehän tavattiin jo talvellakin, mutta silloin oli oululaisittain kamalan kylymä talavi ilima. Ja nyt oli melkein liian lämmin. Mutta onneksi joen rannalla tuuli mukavasti.

Me siis käppäiltiin Elban saarelle Oulujoen suistoon. Yritettiin etsiä paikka, jossa saisi vähän kahlata. Nero kahlasi, me ei. Ja me ollaan kaikki vähän semmoisia ujoja poikia. Puuhailtiin jokainen omiamme. Tarvitaan vissiin vähän pidempi tutustumisaika. Mutta hyvin meillä meni!

Nero kato, makee blondi!

Vihellettäis jos osattais. Ai niin, mehän ollaan konsulentteja. Mutta saa kait sitä tyttökoiria silti katsella.

Vito: Psst. Mä kerron Nero sulle yhden jutun. Me ei olla meren rannalla, niin kuin yksi tästä porukasta luuli... Tämä on vielä joen rantaa 😀.

Mutta mukava oli taas tavata! Ja hyvää matka sinne Rovaniemelle. Toivottavasti kestät näitä pohjoisen helteitä!

After mökkiviikonloppu

Hugo ja Vito: Me oltiin taas viikonloppuna mökillä, mutta poikkeuksen siihen teki se, että emäntä oli osan ajasta keokätköilymegassa Haapajärvellä. Me ei päästy mukaan, vaikka oli siellä oli ollut tosi paljon geokoiriakin. Siispä me mielenosoituksellisesti karkailtiin. Ja paljon kauemmaksi kuin Pertin mökki. Onneksi isäntä sai houkuteltua meidät, ja etenkin Viton, takaisin omalle mökkitontille. Emännän palattua alkoi rutiinit...

Siis kumpi lähtee ekaksi, minä vai ruohonleikkuri? (Hugo)

No, ainakin yhden sammakon pyydän. (Hugo)

Kaupungissa on hyvä relaksoitua seuraavaa viikonloppua varten. Mutta sitä ennen me tavataan meidän plogikamu NERO!

http://amerikanbulldogginero.blogspot.com

See juu nekst viik!

Ja emäntä halusi pistää tähän yhden kuvan, mitä koekätköily on parhaimmillaan/pahimmillaan. Yhteistyötä, sillan alla, mutta silti DNF (Do Not Find).

Muinaismuisto

Hugo ja Vito: Siis joskus kauan, kauan sitten, kun emäntä aloitti tämän plokin kirjoittamisen, meillä oli Elvis. Ja Elviksellä oli rispii, joka joutui heikoille jäille. Ja siitä on aikaa ainakin viisi vuotta.

Ja kun me ollaan semmoisia mestarietsiviä, niin me löydettiin viikonloppuna se rispii!

Vito: Mikä tää tämmöinen lelu on, en oo ikinä nähnyt?

Hugo: Ai tää, tää on rispii, isäntäväki voi heitellä sitä ja me otetaan (lue minä) otan sen aina kiinni.

Hugo ja Vito: Se rispii joutui joskus heikkojen jäiden aikaan järven jäälle. Ja kun virtaus käy sinne meidän mökkiä kohti, niin sinne virta oli sen tuonut. Me kyllä myllättiin vähän liian kaukana mökistä... Mutta sen tuloksena löydettiin tuo rispii. Muovi on näköjään kestävä materiaali. Onneksi tuo ei mahdu meidän mökillä minkään vesieläimen suuhun.

Hugo: Nyt chillaillaan!

Vito: Tässä on kuva meidän mökin nurmikosta. Se on oikeastaan ihan tuommoisen näköinen kauttaaltaan. Mä oon nimittäin mestarisilppuaja. Tuosta löytyy ainakin kymmenen puupalan pätkää!

Ja lopuksi rispiin tarkistus!

Kyllä se on Elviksen rispii!

Se oli juhannus...

Hugo ja Vito: Juhannus sitten tuli ja meni. Alkuun sateli niin, että oltiin aatto kaupungissa, mutta juhannuspäivänä lähdettiin sitten mökille. Sääkin parani ihan mukavaksi. Ja voi että kun me juostiin mökillä... Portti systeemi on nyt sellainen, että me ei päästä siitä läpi, valitettavasti...

Mökillä meille paljastui ylläripylläri: oma uima-allas. (Emäntä oli sen ilmeisesti mielenhäiriössä ostanut...)

Hugo: Joten minähän tiesin heti, miten altaan kanssa toimitaan, mutta Vito ei ymmärtänyt tuon hauskuuden päälle mitään. Vesi viilentää mukavasti ja pitää paarmat loitolla.

Vito: Vielä en uskaltanut mennä polskuttelemaan. Mutta mylläsin pitkin mökkitonttia monta tuntia. Ja illalla mun naama näytti tältä...

Emäntä kauhistui... Silmät turvoksissa, kuono turvoksissa, pyllyn reikä turvoksissa... Siis siellä mökillä oli hevosen kokoisia paarmoja. (Missä lie Vito tonkinut, emännän huom.). Mutta aamuun mennessä olin taas ihan itteni näköinen.

Hugo ja Vito: Kun tultiin takaisin kaupunkiin, niin ei jaksettu muuta kuin nukkua. Citykoiralle maalaisjuhannus on tosi rankkaa.

Emännän divaani on verhoiltu uudelleen...

Ja Vitokin löysi hyvän pedin...

Moro sano poro

Moro!

Hugo ja Vito: Ollaan taas oltu pois linjoilta hetki. Ja ette ikinä arvaa syytä. Tietokone... Taas on uusi kone messissä ja ehkä nyt lyyti kirjoittaa vähän sukkelampaan. Niin vain se meidän melkeinpä tasan vuosi sitten korjattu kone teki täys paussin ja lopetti toiminnan. Onneksi kaikki vanha tieto saatiin siirrettyä tähän meidän uuteen koneeseen. Paitti ku emäntä sai tämän perjantaina, se ei saanut tätä auki. Piti odottaa maantaihin. "Ai, niin, se salasana on 1". Melkeimpä kaikkea emäntä ehtikin jo kokeilla.

Aurinko paistaa ja silmät on kiinni... Mutta komeita ollaan.

Muuten ollaan oltu mökillä. Vito on kehittänyt karkailun huippunsa. Löytää aina tien ei sallituille maille. Niinpä mökin porttisysteemiä on kehitelty. Jatkona on tikapuita ja saavia. Muuten se karkailu ei niin haittasi, mutta kun mökin lähistöllä on nähty susi, ilves kahden poikasen kanssa ja maakotka... Villiä luontoa siis.

Vito: Tosi mahtavaa olla mökillä vapaana. Ja sitten illalla olenkin ihan kanttu vei... Ihan sama nukunko kopassa vai ulkopuolella...

Hugo ja Vito: Autoilu on mukavaa. Hugolla on jo olemassa turvavyö (mutta ei tässä kuvassa...) Vitolle ostetaan samanlainen. Viton koko alkaa olemaan siinä mittasuhteessa, että paljoa ei enää tule kokoon lisää.

Vito on vähän rimpula. Vai onko Hugo pikkuisen pläski?

Vito: Ehkä mä vähän vielä vahvistun tuosta...